MATKAKOKEMUKSIA

Verbaalikon matkassa Tuusulanjärvellä

 

Marolankadun turistipysäkiltä starttasi Lehtimäen kukkabussin kyydissä 28 kartanonystävää kohti Tuusulanjärveä auringon häikäistessä silmiä. Ainolan parkkipaikalla meitä odotti paikallisopas Pekka Kärkkäinen. Hän tempaisi meidät heti mukaansa huikeilla verbaalisilla taidoillaan.

 

Ainolan oma opas kertoi Ainolan sisällä ensin Ainolan elämästä ja sen asukkaista. Juuri sopivasti ennen matkaamme ilmestyi Riitta Konttisen elämänkerta Aino Sibeliuksesta. Tulimme vakuuttuneiksi, että Aino Sibelius oli todella tarmokas henkilö, joka huolehti kodista ja lapsista sekä upeasta hyöty- ja kukkapuutarhasta Jean, Janne Sibeliuksen huidellessa pääkaupungissa (lue Kämpissä) tai työmatkoilla ympäri Eurooppaa. Vaikuttavan Jean ja Aino Sibeliuksen hautapaaden ympärillä Pekka Kärkkäinen täydensi sisällä kuulemiamme tietoja.

 

Melkeinpä tien toisella puolella sijaitsi seuraava kohteemme, Ahola. KirjailijaJuhani Ahon ja hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeltin rakentama Ahola oli ensimmäinen Tuusulanjärven rannalle rakennettu taiteilijakoti, josta sai alkunsa ainutlaatuinen taiteilijayhteisö kansallisessa kulttuurimaisemassa. Ahola oli heidän kotinsa vuosina 1897-1911. Ahola ei ole kotimuseo, vaan se esittelee pikemminkin kuvin ja sanoin taiteilijapariskunnan sosiaalista elämää.

 

Aholan jälkeen teimme pienen kiertoajelun Järvenpään keskustassa ennen lounasta lounaskahvila Tyynissä. Runsas salaattipöytä, punajuurisosekeitto ja murea sinappikana lisukkeineen keräsivät yleisesti kehuja.

 

Tällä erää viimeinen taiteilijakotikohteemme oli aivan Tuusulanjärven rannalla, niemen kärjessä sijaitseva komea taidemaalari Pekka Halosen kansallisromanttinen hirsilinna Halosenniemi. Seinillä oli kodin isännän taitavien maisemamaalausten lisäksi myös muiden suomalaisten kuuluisuuksien maalauksia. Sieltä löytyi niin Järnefeltiä kuin Schjerfbeckiäkin. Suojatossut jalassa hiiviskelimme ihaillen niin taideteoksia kuin talon monista ikkunoista avautuvia maisemia Tuusulanjärvelle tai sammaleen peittämälle kalliolle. Mikä inspiroiva ympäristö taiteentekijälle!

 

Iltapäivän kruunasi kahvittelu Lentävässä Lapasessa. Kahvit tarjottiin ruusukupeista kuin Kafe Kartanossa ikään nauttien paikan päällä leivotuista leivonnaisista. Lentävä Lapanen on myös lankamyymälä, jossa järjestetään neulomis- ym. tapahtumia. Jäsenistömme monet käsityönystävät lähtivät punaiset ostoskassit tai vähintään neulontaohjeet mukanaan bussille.

 

Tunnin ajomatkan päätteeksi palasimme lähtöpisteeseemme ilta-auringon meitä tervehtiessä.

 

Maisa Lappi

 

kuvia matkasta valokuvagalleriassamme.

Tampere kulttuuria pullollaan

 

 

Aurinkoinen sinitaivas kunnioitti ryhmäämme läsnäolollaan saapuessamme Tampereelle. Mainio kaupunkiopas Katja Villemonteix opasti meitä tampereenkiälisellä kiarroksella. Hän kertoi Tampereen teollisesta synnystä, kun James Finlayson perusti vuonna 1820 tehtaansa Tammerkosken partaalle.

 

Ajoimme Pyynikin harjulle Pispalaan, missä toinen toisiamme tukien liukastelimme näköalanpaikalla nauttien sieltä avautuvasta maisemasta. Pääsimme myös Tuomiokirkkoon ihailemaan Hugo Simbergin freskoja ja maalauksia. Katja avasi meille myös tamperelaisten sielunmaisemaa hauskoilla esimerkeillä.

 

Maittavaa lounasta nautimme legendaarisessa ravintola Ohranjyvässä. Kuulimme, että aikanaan Jyrki Otilan ja Reijo Salmisen aloittamat tietovisat jatkuvat siellä edelleen.

 

Iltapäivällä oli vuorossa Finlaysonin alueen Werstaassa Vapauden museo ja Meirän kaupunki -näyttely sekä sen perään Lenin-museo. Siellä esitellään nykyään Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välisiä suhteita kautta aikojen, ei niinkään painotteisesti Leniniä. Ryhmämme miespuoliset jäsenet innostuivat kyyditsemään Leniniä sivuvaunullisella moottoripyörällä...

 

Parin tunnin levon jälkeen siirryimme hotellistamme Scandic Koskipuistosta virran toiselle puolelle siltaa pitkin Tampereen teatteriin. Siellä nautimme modernista Mikko Roihan ohjauksesta näytelmään Pakolaiset. Tanssiryhmä Biminin vauhdikkaat esiintyjät tanssivat välillä kuin dervissit ikään. Esko Roine ja eritoten Heikki Kinnunen ansaitsevat suurimmat aplodit. Taustan kulisseina toimivat milloin tuulessa keinuva viljapelto, milloin esiintyjien varjokuvat, jotka kertautuivat ja pienenivät lavasteessa. Pekko Käpin laulu ja jouhikon ujellus toivat kokonaisuuteen oman hurjan lisänsä.

 

Seuraavana päivänä olivat vuorossa joko Tampereen taidemuseo ja von Wrightin veljesten  sekä Jussi ja Taru Mäntysen näyttelyt tai Sara Hildenin museo ja Kiki Smithin Procession.

Molemmat saivat kehuja ryhmäläisiltämme. Sara Hildenin Kristiina-opas oli kerrassaan loistava museo-opas, joka avasi meille Kiki Smithin upeat taideteokset sekä niiden taustat.

 

Ennen kotiin lähtöä nautimme vielä kodikkaassa kauppahallissa lounaan tai kahvit, kukin haluamallaan tavalla. Paluumatkalla yksi ryhmästämme, Kyösti Toivonen valotti vielä Hämeenkosken ja Hollolan vuoden 2018 tapahtumia. Hän ehti saada esityksensä juuri valmiiksi, ennen kuin poistui bussista Salpakankaalla.

 

Maisa Lappi

Sara Hildenin museo, Tampere Kiki Smithin taideteokset Auringosta, kuusta ja tähtitaivaasta tervehtivät kävijää museon tuloaulassa.
Detalji Joulumatkalta Lyypekkiin
Kiertoajelu Lyypekissä

Homma hans(k)assa Lyypekissä

Homma hans(k)assa Lyypekissä

Kartanon ystävien joulunalusmatkalla luonto näytti voimansa Itämerellä tuulen puhaltaessa myrskylukemissa ja seitsemän metriä korkeiden aaltojen lyödessä hyttiemme ikkunoihin. Tilannetta ennakoitiin kuitenkin lääkitsemällä. Ja hyvin selvittiin! Merimatkan jälkeen Salmisen Kaarina huudahti: Oli ihana myrsky! Kaikki eivät ehkä olleet aivan samaa mieltä…

Finnstarin keittiön herkut saivat kiitosta. Ensimmäisellä illallisella oli mahtavien kala-alkuruokien jälkeen tarjolla mm. hirvipaistia ja ankanrintaa. Omaa rintapalaa hakiessani kuulin kahdelta vieressäni olleelta mieheltä, että he olivat ottamassa sitä jo kolmatta kertaa!

Laivalla pidimme pienen Lyypekki-infon ja pyörittelimme yhdessä vanhan kaupungin karttaa laittaessamme mieliin tietyt maamerkit ja mielenkiinnon kohteet. Kuohuvat nautimme myös.

Myrskyisä meri myöhästytti

Myrsky oli sen verran mahtava, että laiva saapui Travemündeen neljä tuntia myöhässä. Onneksi Maritim-hotelli oli 10 minuutin ajomatkan päässä. Siellä meitä odottivat huoneiden avaimet valmiina, joten lyhyeksi jääneet yöunet saivat pienen lisän. Hotelli oli hieno ja moni harmitteli, ettei siitä ollut aikaa nauttia enemmän. Aamiainen oli saksalaiseen tapaan runsas ja lisäksi kokki oli vielä valmistamassa munakkaita asukkaiden toivomien lisukkeiden kera.

Viehättävä hansan kuningatar

Lyypekissä ryhmää luotsasi kaupunkikiertoajelulla ja -kävelyllä ansiokkaasti suomalainen opas, Virpi Hach. Ensin pysähdyimme kaupungin symbolin, Holstentor-portin luokse kuulemaan Henrik Leijonamielestä ja kaupungin perustamisesta.

Ihailimme suolamakasiineja, Grosse Petersgruben kauniita taloja ovineen, piipahdimme jopa sisällä eräässä talossa. Kuljimme Durchgang Nr. 36 läpi Depenaun kadulle. Näihin  nk. Durchgangeihin rakennettiin kapean kujan varrelle työläisten asuntoja ilman mukavuuksia. Nykyään ne on kunnostettu ajan vaatimuksia vastaamaan. Saaren muotoisessa Vanhassa kaupungissa asuu kaikkiaan 12.500 asukasta.

Bussilla siirryimme pois vanhasta kaupungista ja ajoimme Moltkestrassea pitkin Wakenitzbrücken kautta ihaillen Wakenitz-järven rannalla olevia rakennuksia ja suurta puistoaluetta sekä edelleen Roeckstrassen varrella olevia komeita huviloita ihastellen.

Glockengiesserstrassen varrella piipahdimme Füchtingshofissa, jonka rakennutti aikanaan kauppias Füchting leskelleen. Nyt rakennuksesta huolehtii säätiö ja siellä asuu edelleen leskiä. Vainion Tellervo ihastui paikkaan ja olisi ollut kiinnostunut sinne muuttamaan, mutta harmikseen kuuli että sinne otettiin vain saksalaisia leskiä.

Näimme myös Heiligen-Geist-Hospitalin käsityöläisjoulumyyjäisten pitkän jonon ennen kuin Virpi Hach vei meidät salaiseen puutarhaan. Sitten jalkaannuimme pienempiin ryhmiin. Valinnan mukaan Hansamuseo, Buddenbrookhaus, Günter Grassin museo, Niedereggerin marsipaanimyymälä sekä joulutorien glögintuoksuinen tungos olivat loppupäivän antia.

Lähtiessä ihailimme kaupungin valaistua silhuettia Trave-joen rantatietä kulkiessamme. Untertraven talojen piparkakkufasadit ja kirkontornit jäivät verkkokalvoillemme muistoksi Lyypekin päivästä.

Päivän lopuksi ajettiin Travemündeen Maritim-hotelliin kolmen ruokalajin illalliselle. Myrskystä johtuen myös paluupäivän laivamme oli myöhässä. Pitkän päivän päätteeksi uni tuli anelematta laivalle päästyämme. Onneksi meri oli rauhallisempi paluumatkalla. Laivamatkan viimeisenä iltana lauloimme yhdessä Tähteä ja meripoikaa Kuisman Antin monistamista lauluvihkoista ja kävimme tietokilpailun Karkelan Liisan johdolla. Ja palkintona oli Niedereggerin marsipaania, mitäs muuta.

Lehtimäen bussi odotti meitä aivan laivan vieressä ja pääsimme moottoritielle ilman ruuhkia. Ikimuistoinen Lyypekin (myrsky)matka oli ohi.

Maisa

Katso lisää kuvia Valokuvia-osiosta. Niitä tulee sinne vähitellen.

Degerbyn Igor-museo

Porkkalan parenteesi ja Pokrovan luostari 8.9.2018

 

Lehtimäen kukkabussi täynnä iloisen odotuksen vallassa olevia kartanonystäviä lähti auringonpaisteessa kohti Kirkkonummea. Sieltä poimimme mukaan Porkkalan paikallisoppaan Margareta Häggin. Saimme kuulla heti alusta alkaen paljon historiaa ja tarinoita Porkkalan vuokra-ajasta 1944-1956. Alun perinhän vuokra-aika piti olla 50 vuotta eli se olisi päättynyt vasta 1994. Kaikkiaan 7200 henkilöä joutui evakkoon Kirkkonummelta, Siuntiosta ja Degerbystä. Evakuointiaikaa oli vain runsas viikko. Vuokra-aikaa porkkalalaiset kutsuivat Porkkalan parenteesiksi, koska tuo aika haluttiin sulkea pois ajanlaskusta (ruotsiksi inom parentes = suluissa).

Tutustumiskäyntiemme avulla kuulimme runsaasti myös vuokra-ajan jälkeisestä elämästä.

Ajoimme ensin Pickalan kartanon alueelle, jossa on vielä jäljellä yksi venäläisten pystyttämä riemukaari, tosin sen huipulla ollut punatähti puuttui. Liekö lähtenyt jollekin muistoksi tuosta ajasta?

Yksi matkan kohokohdista oli tutustuminen Degerbyssä sijaitsevaan Igor-museoon. Kahdessa eri rakennuksessa sijaitsevaa museota esitteli meille erittäin asiantuntevaan, mutta leppoisaan tapaan Berndt Gottberg. Hän perusti yhdessä vaimonsa Lena Selenin kanssa museon 1997. Näyttelyyn on kerätty paljon esineistöä ja seinillä on sekä entisten porkkalalaisten että Porkkalassa vuokra-aikana syntyneiden venäläisten tarinoihin liittyviä valokuvia. Tarinat ja valokuvat heräsivät eloon, kiitos Berndt Gottbergin.

Matkalla lounaspaikkaamme pysähdyimme katsomassa yhtä säilynyttä bunkkeria. Vuokra-ajan jälkeen alueelta löydettiin bunkkereita peräti 500.

Berndt Gottberg oli oppaanamme myös Siuntiossa sijaitsevassa Sjundbyn linnassa. Sjundbyn linnan historia alkaa 1550-luvulta, jolloin Jacob Henriksson Hästesko johti linnan rakentamista. Hästesko oli kuningas Kustaa Vaasan uskottu. Linnan historiaan kuuluu sellaisia nimiä kuin Erik IV, Kaarina Maununtytär, kuningatar Kristina, liuta Adlercreutzeja sekä Helene Schjerfbeck, joka viettiä linnassa kesiä. Linna on nykyäänkin asuttu. Tapasimme myös linnan nykyisin omistajan Margareta Segersvenin Christer-puolison. Hän ilmestyi yhtäkkiä juhlasalin ovelle ja kertoi olevansa linnan kummitus!

Vehreiden länsiuusmaalaisten maisemien halki ajoimme seuraavaksi Upinniemeen johtavan tien varrella sijaitsevan venäläisten hautausmaan luo. Alueella on noin 210 hautaa. Vainajia on itse asiassa puolet enemmän, kun mukaan lasketaan myös mustien hautakivien tapapuolella olevat nimet.

Eestinkylän Maatilapuodin isäntä Henrik Fröberg tuli kertomaan meille tilastaan. Hän on 13. sukupolvi joka sitä isännöi. Maatilapuodissa myydään omasta viljasta leivottuja leivonnaisia, vihanneksia ja juureksia sesongin mukaan sekä mm. lähialueen tuottajien juustoja ja makkaroita. Joimme pullakahvit sievässä luhdissa, jonka pöytiä koristivat öljylamput ja auringonkukat maljakoissa.

Matkan väriläiskä oli käynti Pokrova luostarissa. Sen esitteli meille verbaalitaituri, luostarin perustaja isä Hariton. Tunnin aikana kuulimme luostarin perustamisesta, sen upeista ikoneista sekä seinä- ja kattomaalauksista. Niiden valmistuminen kesti kolme vuotta. Ehtipä isä Hariton ruotia myös kirkkoon kuuluvien ja kuulumattomien sieluttomuutta, Suomen politiikkaa ja kutsui meitäkin nenänkaivajiksi. Osa ryhmästämme ei ehkä aivan ollut hänen huumorissaan ja satiirissaan samalla aaltopituudella, mutta Pokrovan luostari jäi taatusti jokaiselle retkeläiselle elävästi mieleen.

Matka-Maisa

Turun retken tunnelmia

 

Keväisen koleassa säässä lähdimme aamulla kohti Turkua Lehtimäen kukkabussilla. Ajomatkan katkaisi mukavasti kahvipysähdys Forssan Autokeitaassa, joka on kahtena vuotena valittu Suomen parhaaksi taukopaikaksi. Matka-Maisa kertoi Hannu Väisäsestä ja luki erään kertomuksen hänen kirjastaan Apupata.

Ensimmäinen museomme Turussa, tois pual jokke, oli Wäinö Aaltosen museo, WAM. Taidehistoriaa opiskeleva loistava oppaamme Cecilia Gustavsson johdatteli meidät Anna Ahmatovan maailmaan Fontankan neljässä huoneessa Seremetevin palatsin piharakennuksessa. Anna Ahmatova (1889-1966) oli venäläinen runoilija ja kirjailija, joka joutui toisen maailmansodan jälkeen poliittisen ajojahdin kohteeksi. Häntä pidettiin Fontankassa kotiarestissa lähes 30 vuotta.

WAM:iin Väisänen oli luonut suuren installaation pysäyttävine kollaaseineen ja kuvineen Fontankan neljästä huoneesta. Lisäksi Cecilia johdatti meidät taitavasti niin Ahmatovan kuin Väisäsenkin ajatusmaailmaan hänen maalaustensa avulla.

Jos menette vielä ennen 20.5. Turkuun, älkää ohittako WAMia. Tämä on ainutkertainen kokonaisuus, jonka voitte kokea vain tässä museossa vain tämän näyttelyn ajan.

Opastuksen jälkeen söimme maittavan uunilohi-/wieninleikelounaan Café Wäinössä.

Täysin toisenlaisiin tunnelmiin meidät johdatti Turun linnan tietäväinen opas Hilkka Kauppinen näyttelyssä Valtapeliä – Reformaatio Suomessa.

Turkuhan oli Tukholman jälkeen Ruotsin suurimpia ja merkittävimpiä kaupunkeja. Kustaa Vaasa oleskeli Turussa vuosina 1530 ja 1555-1556. Hän ja hänen poikansa Juhana III kehittivät Ruotsin kaupunkeja Euroopassa vallinneiden ihanteiden mukaisesti. Juhanan puolalainen puoliso Katariina Jagellonica toi mukanaan elämää ja kulttuuria Turun linnaan.

Heti ovensuussa oli shakkilauta, jossa pelinappuloina olivat mm. Martin Luther, Olaus Petri, Pontus de la Gardie, Anna Jagellonica sekä Tre Kronor -linna.

Näyttelyhuoneen katosta roikkui suuria viirejä, joissa komeilivat mm. hallitsijat Kustaa Vaasa, Juhana III Katariina Jagellonican kera sekä Kaarle IX, jotka kaikki vaikuttivat Suomen keskiajan reformaatioon katolisuudesta kristinuskoon.

Näyttelyn vitriineihin oli koottu sellainenkin kirkollinen kalleus kuin paavin bulla, Kustaa Vaasan raamattu, vanhoja virsien nuotteja ja virsikirja, Liedon kirkosta peräisin oleva Pyhän Dominicuksen puinen veistos. Hän oli Pohjolan tuolloin tärkeimmän veljeskunnan, dominikaaniveljesten suojelupyhimys.

Sitten olikin aika palata takaisin Lahteen samaa reittiä kuin tulimme. Matkalle kuulimme vielä yhden Hannu Väisäsen kertomuksen kansainvälisestä grilli-illasta ja saimme suumme makeaksi pääsiäismunista.

Jouluretki Malmgårdiin ja Strömforsiin

 

"Matka-Maisa" Maisa Lappi:

Jouluista tunnelmaa Malmgårdissa ja Strömforsissa

Marolan turistipysäkillä ja Vapaudenkadulla oli huisketta kuin Viipurin torilla, kun yhdeksään(!) eri bussiin ryntäili matkailijoita, kuka lähdössä Tallinnaan, kuka Porvooseen ja me Malmgårdiin ja Strömforsiin.

Malmgårdin joulumarkkinoiden parkkipaikalle pääsyyn vaadittiin Lehtimäen Liikenteen kuljettajaltamme todellista taitoa, ja hyvin meni. Perillä odottivat yli 100 myyntikojua, kartanon puodin luomuviljatuotteet ja panimon oluet. Välillä piti kahvitella tai juoda lämpöiset glögit.

Iloisin mielin jatkoimme kohti Strömforsin ruukkia. Ravintola Ruukinmyllyssä nautimme runsaan ja maittavaisen joulubuffetin antimista. Rautarouva Virginia af Forselles johdatteli meidät teemaopastuksellaan ensin Myllärinmäellä sijaitsevaan kirkkoon. Sen mittaamattoman arvokas alttarimaalaus Jeesuksen ylösnousemus on Helene Schjerfbeckin maalaama, ainoa hänen tekemänsä alttaritaulu.

Ruukin museon esineiden ja valokuvien avulla tutustuimme ruukin historiaan. Malmgårdin kartanolla ja Strömforsin ruukilla on yhteinen nimittäjä. Malmgårdin silloinen isäntä Johan Creutz perusti nimittäin tämän rautaruukin 1698.

Rautarouva alias Marjut Ståhls eläytyi rooliinsa ja jopa lauloi meille sievän kaihoisan laulun kirkossa.

Illansuussa liki 30 Kartanon ystävää oli takaisin Lahdessa, laukut ja kassit täynnä jouluherkkuja ja pukinkonttiin meneviä jouluisia tavaroita.

Paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa ilmailumuseossa hyvien asiantuntevien oppaiden opastaessa Kuvassa Blackburn Ripon II F. Ainoa tällainen kone maailmassa!
Enn Idin mökille tulossa.
Oikea osoite!
Ei uskoisi mitä kaikkea Enni Idin mökki sisäänsä kätkee.

Syysretki 16.9.2017 - Alkuvaikeuksien jälkeen retki sujui hienosti!

Vesivehmaan Ilmailumuseossa.

Matkanjohtaja Irja Taskinen:

"Odotimme vartin verran kolmea retkeläistä, turhaan, ja pääsimme lähtemään 15 min. aikataulusta myöhässä. Niinpä olimme Ilmailumuseossa vartin verran myöhässä.

Ilmailumuseossa meidät jaettiin kahteen ryhmään. Toista opasti ilmailumuseoyhdistyksen pj Janne Salonen ja Lahden Ilmasillan johtaja Hannu livarinen, toista hallimestari Jarmo Tammisto. Todellisia käveleviä tietosanakirjoja! Tiesivät kaiken pikkunippeleitä myöten! ja osasivat kertoa tietonsa meille niin sujuvasti. Kaikki olivat ihastuneita Ilmailumuseoon. Ilmailumuseossa muuten broshyyrit ovat suomeksi, RUOTSIKSI ja englanniksi. Tuli heti mieleen, että kyllä Landen historiallisesta museostakin pitäisi olla ruotsinkielinen esite. Mehän sivusimme asiaa viimeksi hallituksen kokouksessa.

Ilmailumuseolta bussinkuljettajamme tiesi hyvän tieyhteyden majakkaravintolaan. Ruokaa Majakkaravintolassa kehuivat kaikki, joiden kanssa siitä juttelin. Omasta mielestänikin se oli todella hyvää, tuoretta ja monipuolista. Onneksi ruokailuun ei kulunut kaikkea siihen varattua aikaa, joten lähdimme Enni Idille ihan aikataulussa.

Ajoimme kauniissa maalaismaisemassa, vesien ja järvien rajaamaa harjunreunaa pitkin Kellosalmelle. Enni Idin mökin pihapiiri oli viehättävä. Oppaamme Pirjo Rinne kertoi jo pihalla meille tästä erikoisesta naivistitaiteilijasta, hänen elämästään ja taiteestaan. Mökissä oli muutama pieni huone täynnä maalauksia, seinät lähinnä peltokierron kuvausta, kaikkiin huonekaluihinkin oli maalattu kuvia. Katot olivat maalaamatta, koska Enni halusi yhteyden taivaaseen puhtaana. Ennin käyttämiä vaatteita ja muita tavaroita oli myös esillä.

Palasimme Vanhaan Vääksyyn hyvissä ajoin.

Harmi että Lauran kauppa oli sulkeutunut jo klo 15 ja eivätkä Vanhan Vääksyn muutkaan kaupat olleet enää auki. Niinpä yhteisellä päätöksellä päätimme palata Lahteen aiemmin kuin ohjelmaan oli merkitty. Jäihän meille ohjelmaksi Ranskalaisen kyläkaupan kahvila ja sen yläkerta.

Ranskalaisen kyläkaupan kahvi oli aivan erinomaisen hyvää, samoin omena- ja mustikkatorttu. Kahvilan omistajarouva kertoi meille talon historian ja oman osuutensa talon hankkimiseksi, koko tarina oli mielenkiintoinen ja yllättäväkin. Se oli erinomainen lisä matkaan.

Kotimatkalla Lahtea lähestyttäessä lauloimme ehdotuksestani Arvon mekin ansaitsemme, josta porukka sai hyvän naurun aiheen.

Lehtimäen bussi oli hyvä, siellä oli mm. kaksi pöydän ympärille ryhmitettyä tilaa. Bussinkuljettajamme Jaska oli hyvä kuski, ja hän tiesi paljon ilmailusta ja paikallishistoriasta.

Mukanaolijat pitivät reissusta ja kiittelivät kovasti. "

Uutta sekä vanhaa Tarton ja Viljandin matkalla

 

Lehtimäen Liikenteen uusi Premium-luksusbussi, Viron uusi kansallismuseo sekä paluumatkan Tallink MegaStar edustivat uutta matkaohjelmassamme. Vanhaa olivat viehättävät, entiset hansakaupungit Tartto ja Viljandi. Keväinen, aurinkoinen sää saatteli koko matkaamme.

Perjantaina 5.5. aamuvarhaisella Lehtimäen Jarmo Talvitie jo odotteli ryhmäämme Marolankadun turistipysäkillä, kun keräännyimme kotikoloistamme vähäisten yöunien jälkeen bussin uumeniin. Premium-bussin nahkaiset ja leveät istuimet sulkivat meidät lämpimään syliinsä ja jalkatuen avulla saimme nostettua jalatkin mukavaan asentoon.

Eckerö Linen Finlandialla nautimme aamiaisen ja olimme Tallinnassa jo kello 11. Puolivälissä matkaamme pysähdyimme Napoleonleivos- tai sieni-vihannespiirakkakahveille Paidessa sijaitsevaan Pöhjakan kartanoon. Jotkut ottivat sen pihakeinussa vauhtia kevääseen.

Tartossa pääsimme bussilla aivan hotellin viereen. Hotelli Draakon sijaitsee Raatihuoneen torin laidalla. Sijainti oli kaikin puolin loistava, sillä illallispaikkaamme oli vain 50 metrin kävely. Ravintola Pierressä nautimme maukkaan illallisen ja meitä tuli tervehtimään Mihkel Tammaru, jonka kanssa Maisa oli sopinut tästä ruokailusta jo Matka-Messuilla. Mihkel kertoi, että heidän ravintolassaan oli kaksi vuotta sitten ruokaillut myös Ruotsin kruununprinsessa Victoria.

Lauantaina oli kiertoajelun ja -kävelyn vuoro Lea Asson opastuksella. Hiukan meitä jännitti Toomemäelle ajelu, kun sinne johtavan portin leveys oli vain 2,5 metriä. Mutta Premium selvitti kuin selvittikin portin naarmuuntumatta. Kiertoajelulla näimme laajan puutaloalueen, jossa talot olivat joko kauniisti kunnostettuja tai vielä sitä odottivat. Kohokohtana oli tutustuminen Eliel Saarisen suunnittelemaan Paavalin kirkkoon. Seurakunnan kirkkoherra, piispa Joel Luhamets esitteli sen meille sujuvalla suomenkielellä. Suomalaisarkkitehdit Merja Nieminen ja Kari Järvinen suunnittelivat kirkon kunnostustyöt yhdessä sisustusarkkitehti Markku Norsin kanssa. Katseen vangitsijana oli Kuutti Lavosen vaikuttava alttarityö. Kunnostustyöt valmistuivat vuonna 2015.

Kiertoajelun perään oli vuorossa tutustuminen Eesti Rahva Muuseumiin eli Viron uuteen kansallismuseoon. Virtaviivainen, hypermoderni museo monine vitriineineen ja kosketuspäätteineen kertoi Viron historiasta alkaen nykyajasta ja päättyen kiviaikaan. Museossa oli valtavasti väkeä tutustumassa uuteen Viron ylpeydenaiheeseen. Toinen näyttely Uralin kaiku kertoi kiinnostavasti suomalais-ugrilaisista kansoista.

Iltapäivällä oli vapaata aikaa. Moni aloitti sen kahvittelulla Wernerin kulttuurikahvilassa. Lauantaina oli Raatihuoneen torilla ja Küüni-kadun varrella kevätmarkkinat. 400 myyjää myivät käsitöitä, ruokaa, kasveja ja vaikka mitä meillekin kotiin viemisiksi.

Illallisella Gruusia Köökissä ei kaikki sujunut kuin Strömsössä, mutta Karkelan Liisa, Hiltusen Pentti ja Paanasen Jalo pelastivat ruuan ja juoman odottelumme yhteislaululla ja vitsien kerronnallaan. Jotkut jatkoivat illallisen jälkeen vielä Ruutikellariin iltaa viettämään.

Sunnuntaina pääsimme aamun aluksi tutustumaan Tartossa sijaitsevaan Karlovan kartanoon, sillä Viljandiin oppaaksemme lähtenyt Elina Aro asuu siellä. Tunnin ajomatkan aikana Viljandiin saimme runsaasti tietoa Virosta. Rempseällä, persoonallisella tavalla kertoen Elina johdatteli meidät Viljandissa ensin linnoituksen alueelle, missä meitä tervehtivät kukkivat keltavuokot. Pääsimme myös tutustumaan Kondasen naivistisen taiteen keskukseen. Kävelymatkan varrelle jäi myös puutaloalue. Kierros päättyi Café Armitaan, jossa kahvittelimme ennen Tallinnaan ajoa.

MegaStarilla useimmat nauttivat illallisensa ravintola Delightin buffet-ravintolassa ja ”sukelsivat” sen jälkeen peräti kaksikerroksiseen tax free -kauppaan.

Lahdessa halailimme hyvästejä ilta yhdeltätoista. ”Kartanon ystävien toistaiseksi paras matka”, totesi Ulla Lilius kiitospuheessaan matkan suunnitelleelle Matka-Maisalle.

Maisa Lappi

Syysretki Lottamuseoon ja Villa Gyllenbergiin 2.10.2016

Lahden kartanon ystävät ry:n syysretki Lottamuseoon ja Villa Gyllenbergiin 2.10.2016

Ryhdyin suunnittelemaan retkeä jo toukokuun lopussa, jolloin voin antaa jo matkaohjelman kesäkuun alun kokouksessa hallitukselle. Ohjelmaan tai aikatauluun en tehnyt muutoksia sen jälkeen

Pääsimme lähtemään hieman myöhässä, kun yksi matkaan ilmoittautunut ei saapunut paikalle. 

Meillä oli aivan ihana, tyyni, aurinkoinen syysilma, ja Tuusulan rantatie oli viehättävä ajella. Myös Villa Gyllenbergin sijainti meren rannalla ja kaunis pihaympäristö ilahduttivat. 

Lottamuseosta

• Paluumatkalla kyselin tunnelmia samalla kun kysyin ja kirjasin ylös mahdollisten seuraavien retkien kohteita. Tunnelmat olivat pääosin positiiviset, hiukan kritiikkiä niukasta ajasta Lottamuseossa, runsaasti kiitoksia käynnistä Villa Gyllenbergissä. Lisäksi sain paljon toivomuksia uusiksi retkikohteiksi.
• Olin saanut kuulla eräältä henkilöltä, joka on seurakunnalle järjestänyt lukuisia retkiä vuosien varrella, että tunti Lottamuseossa riittää. Uskoin siihen. Olin valinnut Lottamuseon kohteeksi, koska se täytti 20 v ja halusin ihmisten kiinnittävän huomiota siihen.
• Virheeni oli, että en ollut ymmärtänyt pyytää bussinkuljettajaa saapumaan kohteisiin vähän ennen aikataulutettua aikaa. Nyt aikaa tuhraantui bussista kohteen sisälle siirtymiseen, jolloin opastus pääsi alkamaan vasta klo 11.10. 
 
Majatalo Onnelassa ruokailimme sovitusti seisovasta pöydästä ja ruokaa kiiteltiin.
 
Villa Gyllenbergistä
    Sama bussista siirtymisongelma oli siellä, jolloin opastus pääsi alkamaan myöhästyneenä. Villa Gyllenbergistä, pääkohteestamme, ja opastuksesta siellä oltiin ihastuneita, ja mielestäni syystä. Opastus oli korkeatasoinen ja puheenjohtaja kehoitti minua välittämään oppaalle ( Sue Cedercreutz-Suhonen) todella kauniisti muotoillut kiitokset. Sen olen tehnyt.
     Kahvitus siellä sujui sutjakkaasti vaikka kaikki eivät mahtuneet yhtä aikaa kahvittelemaan. Matkalaiset kiertelivät ja katselivat innolla, enkä tiedä joivatko edes kaikki kahvia.
.
Kotiinlähtö ja saapuminen Lahteen sujuivat minuutilleen aikataulussa. Olen iloinen, että lähes jokainen oli iloinen ja tyytyväinen matkasta. -  Kiitos vielä kerran kaikille matkalla olleille!
 
Irja Taskinen

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.11 | 18:50

Kaikki sivulla oleva koettu.

...
02.02 | 13:08

Kiitos, Saara, tarkkasilmäisyydestäsi. Aika hassu kirjoituserhetys. Nyt se on korjattu. Hymyillen kirjoitan vastautani sinulle.

Terveisin
Ulla Lilius

...
02.02 | 12:12

Yritin vain sanoa että tuolla on kirjoitusvirhe.. siinä lukee että 3 PERÄSTÄ lentänyttä lasta.. luulen että tarkoitit pesästä

...
22.10 | 09:23

Terveisiä Nanna Salmelle Ruotsista Uppsalasta , Kaija

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS