Puheenjohtajalta

Ainopuiston kesäteatteri esittää Lahden historiasta kertovia näytelmiä.Tänä vuonna Timo Taulon kirjoittaman näytelmän nimi on Punaiset ruusukkeet. Se kertoo vuoden 1918 sodasta, jota kutsuttiin milloin punakapinaksi, milloin veljessodaksi, sisällissodaksi, luokkasodaksi tai vapaussodaksi tai kansanmurhaksi, kuten Tarmo Virtanen Lahen uutisissa itsenäistymisen jälkeistä surullista vaihetta eri nimivaihtoehdoilla kuvaa. Näytelmää katsoessani minäkin mietin mikä se meidän perheessämme käytetty nimi oli. Se taisi joskus olla punakapina ja joskus sisällissota. Lahteen vuoden 1918 tapahtumat ovat joka tapauksessa jättäneet syvät arvet, jotka eivät ole tänä päivänäkään täysin parantuneet. Eilen viimeksi vanhempi herrasmies museolle poiketessaan ja 16.8. seminaarin sisältöä tutkiessaan suorasukaisesti tokaisi: Mitä te sitä sisällissodaksi kutsutte! Kutsukaan sitä oikealla nimellä. Se oli punaisten yrittämä vallankumous, jonka valkoiset marsalkka Mannerheim johtajanaan kukistivat. Lahden kartanon ystävät ry on saanut olla tukemassa Ainopuiston teatterin alkuunsaattamista ja auttamassa joidenkin käytännön ongelmien ratkaisuissa. Nyt ylpeänä seuraamme mihin kaikkeen teatteri meidät lahtelaiset vielä tutustuttaakaan käsikirjoittaja-ohjaaja Timo Taulon tutkiessa Lahden menneisyyttä. Elokuisessa illassa 10.8. me Kartanon ystävät nostamme maljan Lahden menneisyydelle ja Lahden tulevaisuudelle!

Olemme useampaankin otteeseen vuosien varrella keskustellet yleisellä tasolla museonystäväyhdistysten jäsenistön ikärakenteesta ja erityisesti oman yhdistyksemme jäsenistön ikärakenteesta. Toistuva kysymys: Miten saisimme nuoret innostumaan yhdistyksestä? Entä ruuhkavuosiaan elävät?

Esitän vastakysymyksen: Tarvitseeko ikärakennetta nuorentaa?

Tartto-Viljandi-matkalla mietin, minkä ikäisiä jäseniämme matkalle osallistui ja minkä ikäisiä yhdistyksemme jäsenet ylipäätään ovat? Ja onko se ollenkaan oleellinen kysymys. Nuoret eivät ole juurikaan yhdistysihmisiä. En ainakaan minä aikanani ollut. Nyt vuoden alussa olen maksanut viiden erilaisen yhdistyksen jäsenmaksut. Yhdistysten ikärakenne yhtä lukuunottamatta on aivan samanlainen kuin Kartanon ystävissäkin.

Designmuseon johtaja Jukka Savolainen totesi viime vuoden museonystävätapaamisessa, että museoissa pohdistaan paljon sitä, miten nuoret saataisiin innostumaan museoista. Hän sanoi että aika on tekijä, joka hoitaa ongelman. Nuorena vapaa-ajasta on kilpailemassa niin monet houkuttimet. Kun ikää tulee lisää, nuoret eivät enää ole nuoria vaan keski-ikäisiä ja vanhempia ja heitä kiinnostaa mitä oli ennen, miten tähän on tultu ja mikä erityisesti kiinnostaa. Yhä useammin varsinkin ulkomaanmatkoilla askeleet suuntaavat museoihin.Niissä saa vastauksia siihen, miten kyseisestä maasta on tullut sellainen kuin se on ja millainen on siellä asuvaien ihmisten elämä, mistä väki on tullut.

Jokaisella matkallani tai ainakin lähes jokaisella matkalla, jos aikaa on liiennyt, olen poikennut museoihin. Ja se on tullut tavakseni enenevissä määrin ikääntyessäni. Tietomääräni ja uteliaisuuteni on lisääntynyt ja tiedän, mikä minua kiinnostaa ja mikä ei. Sen myötä osaan hakeutua paikkoihin, joista saan lisää tietoa ja syvennettyä sitä.

Takaisin yhdistyksen ikärakenteeseen. En kanna huolta siitä. Meistä useimmat ovat eläkkeellä, on paljon vielä työelämässä mukana olevia, on miehiä ja on naisia. Yhdistyksessämme ovat edustettuina mitä erilaisimmat ammatit. Matkoillamme minua aina ihastuttaa se miten rikastuttavaa on keskustella erilaisen työelämän edustajan kanssa kuin mitä oma on ollut.

Tarton matkalla ruokaillessamme opin vieressäni istuneelta herralta miten nykylaitteilla voi helposti vaalia terveyttään, mitata pulssin, energiakäytön, verenpaineen ym mutta ei niin että se orjuuttaa ja saa huonon omantunnon vaan niin että se on omalle terveydelle hyväksi. Toisen herrahenkilön kanssa pohdimme, mitä haasteita hän on kohdannut korjatessaan ja entisöidessään vanhaa Valmet-traktoriaan. Olen oikeasti jännittynyt starttaako se tänäkin vuonna. Naispuolisen matkalaisen kanssa pohdimme viron kielen ja suomen kielen eroja ja sanojen etymologiaa. Toinen matkatoveri kertoi Espanjan vuorivaelluksestaan. Kolmannen kanssa puhuimme pensaiden leikkuusta ja sain monta hyvää ohjetta. Ei ikä vaan keskusteluaiheet, innostus, kokemusten ja mielipiteiden vaihto ovat tärkeitä.

Amerikkalainen professori John Falk on tutkinut useita vuosia museokävijöitä ja heidän käyntimotivaatioita. Vuonna 2009 julkaisemassaan tutkimuksessa ”Identity and the museum visitor experience” hän ryhmittelee kävijät motivaation näkökulmasta tutkimusmatkailijoiksi, mahdollistajiksi, kokemusten etsijöiksi, ammattilaisiksi ja harrastajiksi sekä rentoutujiksi.(Museokävijä 2011 Eeva-Liisa Taivassalo Kimmo Levä Suomen museoliitto ry 2012) 

Me Kartanon ystävät olemme näitä kaikkia ja olemme eri ikäisiä, useimmat eläkkeellä. Virkeitä, innostuneita. Ruuhkavuosiaan elävät tulevat mukaan jahka ehtivät. Odotetaan kun nuoret ovat ensin räpänneet, harrastaneet parkouria, käyneet festareilla ja poikenneet ehkä museoihinkin. Huolehditaan että museon ja Kartanon ystävien ovet ovat avoinna heille. 

 

 

 

 

Olin pari viikkoa sitten Möysän koulussa ekaluokille Ibc kertomassa yhdessä toisen koulumummon kanssa, minkälaista meidän aloittaessamme koulunkäynnin.Minä aloitin koulun Muurolan kansakoulun I luokalla 1950-luvun alussa. Opettaja oli kiltti, Eskola oli muistaakseni hänen sukunimensä. Hän piti ensin aamuhartauden harmonilla säestetyn virren päättäessä se. Sitten piti kaivaa puhdas valkoinen nenäliina taitettuna pulpetille ja laittaa molempien käsien sormet vierekkän sen päällä. Opettaja tarkisti, oliko kädet hyvin pesty, saattoipa kurkistaa korvan taaksekin. Jos opettaja havaitsi jotain, hän pyysi kertomaan kotona, että on syytä kiinnittää paremmin huomiota puhtauteen. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kerroin Möysän oppilaille variksesta nimeltä Ville, jonka hoidimme isäni kanssa lentokuntoon. Ville vain ei meinannut millään ymmärtää, että täysihoito oli loppunut ja oli lennettävä lajitovereiden luokse. Oli minulla vähän aikaa orava Oskarikin hoidossa. Se vilisteli isäni tekemässä juoksupyörässä oman aikansa, kunnes senkin oli palattava luontoon. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Lopuksi näytin Möysän lapsille vielä kuvan isäni punaisesta resiinasta ja kerroin, kuinka joskus pääsin isän kanssa tarkastamaan rataa, Raiteiden oli oltava hyvin naulattuina paikoillaan, puupöllit niiden alla eivät saaneet lahota. Olin hyvin tarkka näissä asioissa ja siitä sain isältäni kiitosta. Pienet oppilaat katsoa tillittävät minua koko mummoiluni ajan. Yksi tyttö, Eliisa, viittasi vimmatusti. Hän halusi ehdottomasti sanoa minulle, että olin kyllä vanhemman näköinen kuin koulumummo Anitta, jolla oli lapsena koira. Totesin, että Eliisa oli aivan oikeassa. Minä olen monta vuotta vanhempi kuin Anitta-mummo. On olemassa monen ikäisiä mummoja. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Möysän koulun ekaluokkalaiset tulevat Lahden historialliselle museolle Puksu-junalla torstaina 18.5. klo 10. Silloin Ulla Aaltio ja muu museon väki järjestää pienille vierailleen museoseikkailun. Museoseikkaluun tarvitaan vapaaehtoisia museomummoja ja -vaareja.

 

 

Yhdistyksemme uusi hallitus pitää toisen kokouksensa parin päivän päästä Ystävävänpäivänä. Heti aluksi toivotankin hallitukselle ja sinulle, Kartanon ystävä hyvää ystävänpäivää. Yhdistykseemme on ehtinyt jo liittyä muutama uusi ystävä tämän vuoden puolella. Heille lämpimästi tervetuloa ystävien joukkoon.

 

Kohta alkaa Lahti2017 MM-kisat. Museollakin valmistaudutaan toivottamaan kisavieraat tervetulleiksi kurkistamaan Lahden historiaan. Samalla kisojen lähestyessä museon taholta on esitetty toive, että Kafé Kartano avaisi palvelunsa myös kisavieraille. Taas koputetaan ystäviä, vapaaehtoisia olkapäähään ja kysytään: Pääsetkö avuksi? 

 

Muun muassa sitä on museonystävyys. Ajan antamista.

 

Vapaaehtoisiksi kahvilaan on jo saatu houkuteltua reilusti toistakymmentä ystävää. Lisää tarvitaan. Vapaehtoiset eivät ehkä itsekään tajua kuinka merkittävää museon kannalta heidän iloinen ja palveluhenkinen otteensa edeskäyvien uniformu yllään on museolle. PR-työtä parhaimmillaan.

 

Useimmat vapaaehtoisista eivät ole millään lailla aiemmin olleet tarjoilijan toimissa ennen kahvilaamme muuten kuin perhejuhlissa. Omalta kohdaltani voin kertoa, että tiukan paikan tullen olen opetellut leipomaan ja ylpeillen tuonut mukanani itseleipomani tiikerikakun, toinpa kerran Lefrénin appelsiinikakunkin, kun kahvilan leipomotuotteet olivat yllättäen huvenneet niin ettei auttanut muu kuin ruveta tavaamaan kakunteko-ohjeita. Ihailua kerjäten kerroin emäntätovereilleni että nyt on humanistin tekemää kakkua, täysin ohjeiden mukaan tehty! Ja olin todella otettu kun "kilpasiskoni" maistettuaan kakkua totesi sen olevan hyvää.

 

Niin, vielä siitä Lahti 2017 MM-kisojen aikaisesta kahvilan aukipidosta pit kertomani. Olin juuri saanut melkein kaikkiin kevään ajan kahvituksiin vapaaehtoisemännät sovittua, kun museon toive kahden viikon kahvilarupeamasta kilahti sähköpostiini. Ensin iski epäusko. Sitten theräsi toive: Kysytäänpäs mitä aiempi kahvilavastaavamme, hienosti "vapaaehtoisemäntä/isäntä- rulettia" usean vuoden ajan pyörittänyt Ulla Thil vastaa, jos pyydämme häntä kisojen ajaksi kahvilaan emännöimään. Monessa mukana oleva Ulla vastasi: Odottakaapas hetkinen, tarkistan, olenko kiinni muuta kuin avajaispäivänä kuorossa. Hetken päästä tuli iloinen vastaus: "Minä tulen vapaaehtoiseksi kisojen ajaksi. Onpa kiva tauon jälkeen tulla taas kahvia kaatamaan."

 

Vapaaehtoisuus on oman ajankäytön muuttamista niin että saa sopimaan sen oman elämän muuhun aikataulutukseen. Kisojen ajaksi ainakin yksi Kartanon ystävistä on lupautunut museolle myös kielillä puhumiseen eli auttamiseen museon asiakaspalvelussa tarvittaessa saksan, ruotsin ja englanninkielellä kisavieraita.

 

Kisojen välipäivästä on tulossa mielenkiintoinen yös kahvilanpidon kannalta.  Maanantaina 27. helmikuuta Kartanolla Aino-puistossa hiihdetään vanhaan tyyliin. Ainopuiston teatteri järjestää Kapteeni Fellmanin hiihtokoulun. Silloin Kafé Kartano on hyvin miehitetty tai oikeammin naisitettu vapaaehtoisislla, jotka tarjoilevat mm. mustikkakeittoa hiihtäjille. Yläkertaan on jo lähetetty toive kunnon kinoksista, että saataisiin ladut, joita olisi hiihtäjän hyvä hiihdellä.

 

Jotta kukaan haluaisi vapaaehtoiseksi, ensimmäinen edellytys on, että vapaaehtoistiimin kesken on leppoisa "fiilis", niinkuin nykyään tavataan sanoa. Hymy ja nauru herkässä. Ei haittaa vaikka joskus Kartano-leivos keikahtaa ylösalaisin tai  jos oikea ja vasen menee sekaisin eikä vanha periaate "Ota aina oikealta, tarjoile aina vasemmalta" toteudu. Me vapaaehtoiset emme ole ammattilaisia, me saamme anteeksi paljon. Mutta paljain käsin ei  leivonnaisiin saa koskea eikä melkein tyhjää kahvimaitokannua saa täyttää (vaan on otettava uusi kannu uusine maitoineen).

 

Kahvila tulee tarvitsemaan vapaaehtoisuutta pyöriäkseen. Ja tarjoilemme kahvia sen verran kuin mihin rahkeemme riittävät. Viime vuonnakin oli pakko vastata museon pyyntöihin  "ei onnistu", kun niitä tuli enemmän kuin Kartanon ystävillä oli resursseja. 

 

Kiitos sinulle, vapaaehtoinen. Ja pyyntö sinulle, joka et vielä ole vapaaehtoinen: Tule mukaan iloiseen joukkoomme, jonka mottona on: Antaessaan saa. 

 

 

 

 

 

 

 

Yhdistyksen syyskokouksessa tupa oli täynnä. Tosin Riitta Niskasen esitelmällä Tapanilan ainutlaatuisesta puutaloalueesata taisi olla merkitystä niin että syyskokouksessakin jäsenistöä oli paikalla. Kysyessäni Riitta Niskaselta esitellessäni hänet, unohdinko pois jonkun tärkeän tittelin kun mainitsin niistä dosentti ja rakennustutkija, hän totesi: - Rouva. Rouva Niskanen on todellinen museon ammattilainen, jonka asiantuntemus ja tapa kertoa on äärimmäisen kiinnostava. Niin oli tälläkin kertaa. Tutkailen uusin silmin ja toisesta näkövinkkelistä lähellä kotiani olevan Tapanilan tontteja ja taloja ja niihin tehtyjä uudistamistoimenpiteitä. Riitta mainitsi että tehdyssä haastattelututkimuksessa alueella asuvat  olivat sitä mieltä että naapurin tekemät  muutokset olivat huonoja mutta  omat juuri oikeanlaisia.

 

Syyskokouksessa ei löytynyt ehdokasta uudeksi puheenjohtajaksi, vaikka olin hyvissä ajoin jo elokuussa ilmoittanut, että olen mieluusti väistymässä. Muutamia henkilöitä tiedän taivutellun, mutta eivät olleet ehdokkaat taipuneet. Selvittelin yhdistyksemme sääntöjä lukien yhdessä tuttavajuristini kanssa, mitä tapahtuu, jos minä puheenjohtajana sanon jyrkästi että tämä oli tässä ja kiitän kauniisti. Juristin mukaan puheenjohtajaehdokkaan puuttuminen, koska Lahden kartanon ystävät ry:n puheenjohtajan valitsevat nimenomaan jäsenet syyskokouksessa  ja se että vasta puheenjohtajavalinnan jälkeen valitaan eri ”pykälässä” hallitus, aiheuttaan sen että hallitusta ei saada muodostettua. Jokaisella yhdistyksellä pitää olla puheenjohtaja, joka allekirjoittaa yhdistystä koskevat asiapaperit. Toiminta vaikeutuisi, jollei puheenjohtajaa saataisi valittua ja suorastaan pysähtyisi. Tiesin varautua siihen, että uutta puheenjohtajaehdokasta ei ehkä olisi ehdolla syyskokouksessa ja ehdin miettiä omaa ratkaisuani.

 

Lahden kartanon ystävät ry: hyn on aivan vuoden loppuun saakka liittynyt jäseniä, viime viikolla yksi ainaisjäsenkin. Se kertoo siitä, että yhdistys tekee paljon asioita oikein ja sopivan monipuolisesti. Yhdistys joka on menestystarina lahtelaisessa, liian usein kielteisessä toimintaympäristössä, ansaitsee arvoisensa jatkumon.

 

Minulle tietenkin yhdistys on ollut ja on tärkeä, en muuten olisi sitä ollut perustamassa yhdessä Eeva Kärjen ja Jari Pajalan kanssa. Tiedän että museonystäväyhdistystä tarvitaan ja museonystävyys on innostava harrastusmuoto. Tiedän senkin, että museolla meitä arvostetaan ja olemme eräänlainen helpotus, resurssi, tapahtumien yhteydessä, sillä olemme aina pyrkineet toimimaan  Historiallisen museon arvon ja miljöön mukaisesti, jopa vaivaa nähden sen kohentamiseksi. Kafé Kartano kaupungin kauneimpana kahvilana vapaaehtoisvoimin tapahtumien yhteydessä toimivana ei ole ihan vähäinen saavutus. Ajatelkaa museon sokkeloita ja portaita ja ahtaita keittiötiloja, siellä emäntämme Viipurin Pyöreän tornin esiliinoissaan kiikuttavat kahvia ja leivonnaisia rappuja ylös ja likaisia astioita alas. 

 

Mieleeni on jäänyt monta mukavatunnelmaisia hyvin suunniteltua yhdistyksen matkaa, joka on opettanut meille uutta. Olemme käyneet Tallinnassa, Riiassa, Viipurissa, Ahvenanmaalla ja kolunneet toinen toistaan mielenkiintoisempia kartanoita kotimaassa, tutustuneet Lahden ainutlaatuisiin taidelaitoksiin jne. Ja kaupan päälle jäseniltamme, joissa on muisteltu, kerrottu ja kuultu ihmeellisiä asioita.

 

Vielä puheenjohtajuudesta sen verran, että en voi olla edesvastuuton ja noin vain jättää kaikkea tätä ja kaikkia kannustavia, mukavia, osaavia jäseniämme ja sanoa: Heippa, pärjäilkää. Minä siis jatkan puheenjohtajana  ja toivon että yhdessä teemme vuodesta 2017 kaiken tämän maailman mekkaloinnin keskellä mukavan vuoden. Uudessa hallituksessa, niin kuin edellisessäkin oli, on paljon osaamista ja erityisen paljon luovuutta. Hallituksessamme on journalistia, teatterinohjaajaa, kuvataiteilijaa, korumuotoilijaa, professoria. On kielitaitoa arabian alkeista ruotsin, viron, saksan ja englannin osaamiseen. Tehdään siitä hyvä tiimi.

 

Kiitän lämpimästi hallitustyöskentelyn jättäviä Sirkku Blinnikkaa, Pirkkoa Aroa ja Erja Wiikiä. Haasteita riitti, selvisimme yhdessä niistä. Iloitsen siitä, että kaikki kolme ovat luvanneet olla käytettävissä, jos apua tarvitaan.

 

Vuoden alussa esittelemme uuden hallituksen tarkemmin jäsenistölle ensimmäisessä jäsenkirjeessä ja näillä nettisivuillamme. Järjestäydymme  tammikuun 2017 alkupuolella. Ja siitä sitten alkaa yhetinen matkamme kohti Suomi 100-juhlavuoden haasteita ja aivan aluksi Lahden MM 2017- haasteita. Sen verran jo tiedämme että 27.2.2017 Historiallisen museon ovet ovat auki, ja puistossa järjestetään entisajan  hiihtokoulu MM-turisteille. Me Kartanon ystävät ehkä tarjoilemme mustikkakeittoa ja ainakin lämmintä glögiä nestetasapainon ylläpitämiseksi.

Eli iloisin mielin kohti uutta  kuluneesta vuodesta toisiamme kiittäen.

Omalta osaltani toivotan kaikille yhdistyksemme jäsenille  

Hyvää joulua ja valoisaa uutta vuotta!

Uusimmat kommentit

27.07 | 08:48

Kiva nähdä!
http://www.raha247.fi/

...
12.06 | 14:37

Tarvitsetko lainan? Jos kyllä, ota yhteyttä sähköpostilla; vdaniels0007@gmail.com

...
02.02 | 13:08

Kiitos, Saara, tarkkasilmäisyydestäsi. Aika hassu kirjoituserhetys. Nyt se on korjattu. Hymyillen kirjoitan vastautani sinulle.

Terveisin
Ulla Lilius

...
02.02 | 12:12

Yritin vain sanoa että tuolla on kirjoitusvirhe.. siinä lukee että 3 PERÄSTÄ lentänyttä lasta.. luulen että tarkoitit pesästä

...
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS