Intendentti, arkkitehti Juha Lankinen on jo kahdeksan kertaan kertonut Kafé Kartanossa kolmekymmentäluvun viipurilaisesta ravintolaelämästä ja kahviloista, höystäen kuvallista kerrontaa omilla ja kuulemillaan
muistoilla. Viipuri on alkanut elää meidän muidenkin kuin karjalaisten mielissä. Kaikkiaan kolmattasataa henkilöä on tähän mennessä ollut kuulemassa kapakoista ja kahviloista ja paljosta muustakin. Toistuva kysymys
Juha Lankisen esitysten jälkeen on ollut: Minkähänlainen kaupunki Viipuri olisi ollut tänä päivänä, jos se olisi saanut olla suomalainen kaupunki? Oliskohan sama henki siellä säilynyt?
Mikä on Viipurin henki? Omassa päässäni on Juhan esitysten myötä ja muidenkin kertomusten värittämänä syntynyt kuva hyvin eurooppalaisesta kaupungista, jossa suomalaiset kohtasivat muun maailman. Siellä
kuuli kaduilla ruotsia, saksaa, venäjää, englantia suomen lisäksi. Suomen vanhin teatterirakennus vilahtaa myös Juha Lankisen kuvakokoelmassa. Kaunis monitahoinen rakennus, jonka saaminen ja säilyminen Viipurissa oli pitkälti
teollisuusneuvos Lallukan ansiota. Hän rakasti teatteria ja maksoi näyttelijöiden palkkoja tiukkoina aikoina. Kaupungissa oli vireä musiikkielämä niin ikään. Me lahtelaisethan saimme musiikkiopistomme Viipurista samoin
kuin koulun, urheiluseuran ja lukuisia teollisuuslaitoksia ja kauppaliikkeitä.
Viime sunnuntaina muuan kuulijoista tuli sanomaan minulle että hän toivoisi että Juha Lankisen viimeinen esitys videoitaisiin ja äänitettäisiin,
koska on kyse niin aidosta ja elävästä muistitiedosta, että sitä ei saa päästää unohduksiin. Nyt sitten kaikki viedeotekninen ja äänitysosaaminen käyttöön. Eiköhän Lahden kartanon
ystävien joukosta löydy sitäkin taitoa. Ilmoittautumisia vastaanotetaan. Saisimmekohan me vielä tämän kulttuuriteon tehtyä?
Kahvilan miljöö on juuri sellainen mitä ihmiset kaipaavat. Menneisyys
ja nykyhetki kohtaavat viipurilaisrinkelipullaa syödessä ja kahvista nauttiessa. Juhalla on niin monia näkökulmia ja kuva-kokonaisuuksia Viipurista että annetaan hänen nyt 17.11. esityksen jälkeen levätä vähän
ja houkutellaan hänet sitten taas muistelemaan kanssamme kahvilaamme.