On jo maaliskuu, on talvisodan päättymispäivä 13.maaliskuuta. Kartanon ystävien toiminta on ollut heti vuoden alusta lähtien aktiivista, lähinnä se on viime ajat keskittynyt Kafé Kartanon alkuun saattamiseen. Mutta on ollut muutakin. Valitsimme VUoden ystävän
ja juhlimme ystäväämme arkkitehti Juha Lankista museolla järjestetyssä tilaisuudessa. Etelä-Suomen Sanomatkin kiinnitti tapahtumaan huomiota varsin näyttävästi. Kävimme Lahden museon kokeoelmayksikön päällikön Sari Kainulaisen vieraina Sopenkorvessa tutustumassa
mm. esineistön restaurointiin.
Vajaat kaksi viikkoa sitten starttasimme kahvilamme Kafé Kartanon tarjoamalla kahvit ja jugendkakkua "omalle väelle" n. 60 hengelle, mikä tarkoittaa meitä Kartanon ystäviä ja museon väkeä. Tutustuimme toisiimme tutustuttuamme ensin hienoon jugendnäyttelyyn
jonka oppaana oli Riitta Niskanen yhdessä museonjohtajan Timo Simanaisen ja asiakaspäällikkö, tutkija Ulla Aaltion kanssa. Vaikuttava näyttely.
Oli hieno tunne Kafé Kartanon avajaisissa nähdä museonjohtajan ja muiden museolaisten katseesta heidän tullessaan kahvilaan sen vilpittömän ihastunut katse josta saattoi päätellä että Kartanon ystäväthän ovat oivaltaneet idean. Se miten olemme sisustaneet
ja hoitaneet kattauksen ja tarjoilun pöydän vihreää liinaa ja emäntien jugendesiliinoja myöten on onnistunut yleisilmeeltään - meidän itsemmekin mielestä. Meistä tuntuu että me kahvilamme kanssa olemme oikeasti osa jugendtunnelmaa.
Kahtena viikonloppuna Kafé Kartano on ollut avoinna yleisölle. Ihastus on ollut suurta niin näyttelyä kuin kahvilaamme kohtaan. Muuan asiakas totesi poislähtiessään että nyt hän tietää missä on Lahden kaunein kahvila. Meistä emännistä, aina kun kahvinkeitolta
ja tarjoiluvatien täydentämiseltä, pullanpaistolta ja astioiden tiskaamiselta olemme ehtineet, on ollut sekä antoisaa jutella asiakkaidemme kanssa, kuunnella lahtelaisten ja kauempaa tulleiden mielipiteitä jugendnäyttelystä. Kaikki kommentit ovat olleet ylistäviä.
Monet ovat todenneet haluavansa tulla vielä uudelleen katsomaan näyttelyä.
Kahvilavieraamme ovat kuin yhdestä suusta ylistäneet näyttelyn tunnelmaa ja he ovat todenneet että sen anti on hieno. Unohtumattoman vaikutuksen on tehnyt yhdessä näyttelyhuoneessa jatkuvasti vaihtuvat kolme kuvaseinää, joissa on lahtelaisia rakennuksia,
hienoja yksityiskohtia, vielä jäljelläolevia - mutta myös hienoja rakennuskokonaisuuksia, miljöitä joita ei enää ole, on vain nämä seinälle heijastetut muistot äänimaisemineen. Moni kahvia juodessaan huokaa että paljon on menetetty ja esittää kysymyksen:
Miltähän Lahti näyttäisi jos edes osa rakennusksista olisi säilytetty? Niistä ihmiset puhuvat paljon ja moittivat 60- ja 70-luvulla vaikuttaneita kaupungin päättäjiä jotka sallivat kokonaisten yhtenäisten miljöiden hävittämisen tapahtua. Taisi olla maan nuorimman
kaupungin kiirettä ottaa paikkansa dynaamisena yrittäjien kaupunkina ja hakeutua suurkaupunkien joukkoon. Olemme asiakkaidemme kanssa yksituumaisesti todenneet miten tärkeää olisi saada Lahdessa ja koko Suomessa menneisyys ja tulevaisuus lyömään kättä toisilleen.
Säilyttää säilyttämisen arvoinen jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen takia ja luoda uutta eteenpäin katsovaa elinvoimaisuutta.
Olen vakuuttunut siitä että kahvilamme omalta osaltaan tuo lisäarvoa museolle, tekee siitä elävän paikan jonne on helppoa poiketa. Meille Kartanon ystäville Kafé Kartano on oman toimintamme esiintuomista ja siitä kertomista. Kerromme menneestä ja tulevasta
elokuisesta illasta, kerromme Viipurinmatkasta, tulevasta Lappeenrannan museoon tehtävästä retkestä, Tallinnan matkasta syksyllä. Ideoimme nuoren historianharrastajan valintaa, iloitsemme niistä nuorista toiminnastamme kiinnostuneista kävijöistä jotka pysähtyivät
juttelemaan ja kyselemään. Museonjohtajan kanssa olemme jo keskustelleet asiakkaamme ehdotuksesta että kahvila laajenisi kesällä ulos terassille sisääntulon oikealle puolelle. Siinä on sopiva tila.
Me Kartanon ystävät olemme voittoa tuottamaton yhdistys, joka käyttää hankkimansa varat museon toiminnan hyväksi yhdessä sopien. Ja me ystävät nautimme itsekkäästi harrastuksesta jonka kautta saamme tietoa.
Kahvilamme toimii entisen Kartanon koulun jumppasalissa. Jumppasalin kivilattia oli kuulemma hirvittävän kylmä kun jumppatunnilla siellä ohuissa voimisteluasuissa piti istua lattialla kuuntelemassa opettajan ohjeita. Ja moninaiset ovat ne muistot jotka liittyvät
rakennuksessa toimineeseen hammashoitolaan. Siellä oli pelottava poljettavalla poralla oppilaiden hampaita porannut ja paikannut hammaslääkäri. Kaksi entistä tyttöoppilasta muisteli sitä kun olivat saaneet pienet hammastahnatuubit näytteinä kotiin vietäviksi.
Tytöt eivät olleet ehtineet Kirkkokatua pitkin edes Mariankadulle saakka, kun olivat kumpikin jo syöneet tuubien sisällöt. Erityisen hyvältä oli maistunut Golgataksi kutsuttu hammastahna.
Olen jo vakuuttunut että innostuksen perusta Lahden kartanon ystävien toimintaa kohtaan luotu. Olemme saaneet tasaisesti uusia jäseniä. Tavoitteenammehan on että vuoden 2012 lopussa meitä olisi ainakin sata. Pidämme lippumme edelleen korkealla, panostamme
ohjelmamme, matkojemme ja retkiemme tasoon. Onhan meillä etuoikeus tehdä yhteistyötä museon osaajien kanssa. Suunnittelemme jo täyttä päätä jäsenistömme toivomaa Lappeenrannan museoon tutustumista. Siellä on kiinnostava Viipurin pienoismalli.
Ensi kuussa, aivan kuun lopussa, on Lahden kartanon ystävät ry:n kevätkokous. Ilmoitamme kokouksesta kaikille jäsenillemme s-postilla tai kirjeellä. Toivomme kokoukseen runsasta osanottoa.