Kävin museolla tänään juhannuksen jälkeen. Oli käytävä laskemassa leivosten lukumäärä pakastimestamme. 7 kappaletta oli leivoksia jäljellä. Lisää tarvitaan, heinäkuun
toisen päivän kahvittelua varten. Silloin Kafé Kartano saa vieraita Akureyristä, Ålesundista, Västeråsista, Randersista ja Lahdesta, kun NOVU-tapaamisen virkamiehet ja luottamushenkilöt tulevat toivottavasti
antoisan ja vähäsateisen viikon jälkeen arviointi- ja loppukeskusteluun.
Vähän tuli surullinen mieli katsellessani kahvilaamme. Ei ole tauluja seinillä – taulut on valittu ja luvattu mutta henkilöitä
joita tarvitaan taulut ripustamaan ei ole, kaikki ovat lomilla. Olisivat saaneet taulut olla tuomassa tunnelmaa kaupungin kauneimmaksi tituleerattuun Kafé Kartanoon. Jotenkin kahvilaamme katsoessani, minusta näytti kuin se olisi kahden upean näyttelyn,
jugend ja Viipuri, jälkeisessä ”masennustilassa”. Olikin ollut niin hauskaa, oli dynaaminen eteenpäin menemisen meininki. Museossa vallitsi innostunut ilmapiiri. Muistelkaapas vaikka parin vuoden takaisia viipurilaisia markkinoita.
Väkeä oli niin ettei pihalle mahtunut puhumattakaan markkinakahvilasta.
Suomi on taantumassa jo ties monettako vuotta. Työttömyysaste Lahdessa oli vielä keväällä 2015 yli 18%. Säästöjä
on tehty … ja leikkauksia. Se tuntuu myös kaupungin kulttuuripalveluissa, sekä järjestäjien että kävijöiden taholla. Lahden kaupunginmuseokin toimii niukoin henkilöresurssein. Vähien ihmisten olisi riitettävä
niin paljoon.
Sitkeästi on Historiallisellekin museolle näyttelyitä pystytetty. Paraikaa siellä on meneillään Viiden tähden kartano-näyttely alakerrassa, jossa Lahden museon kokoelmat ja viisi nykytaiteen
edustajaa kohtaavat. Kekseliäästi on hyödynnetty älypuhelinten tarjoamaa mahdollisuutta. Kävijä voi kuunnella älypuhelimeen ladattavasta mobiiliopastuksesta, mitä taiteilijat itse kertovat teoksistaan! Kokeilin ja olin
ihastuksissani tästä ikään kuin henkilökohtaisesta opastuksesta. 3. kerroksessa on Tuhkasta nousi Lahti-näyttely. Lahden historiallisen museon näyttely kertoo arkeologisesta torin alueen kaivauksesta sekä Lahden kylästä
ja sen tulipalosta. Lahden museo täytti tammikuussa 2014 sata vuotta. Siihen liittyen torikaivausnäyttelyn lisäksi 3. kerroksessa on näyttely, jossa on esillä museokokoelman vanhimpia esineitä ja kuvaus museon varhaisvaiheista.
Niin, ja 2. kerroksessa on hienosti toteutettu Klaus Holman muistokokoelma, Lisäksi on pienoismallisali ja asehuone. Etteikö muka ole tarjontaa!
Miksi tässä luettelen kaiken edellä mainitun? Siksi että tantumatunnelma
ei tarttuisi! Todistan itselleni ja sinulle joka luet tätä, että kun kokoaa yhteen kaiken mitä museo sisällään pitää, hämmästys on suuri.
Mietin joskus sitäkin, miten museoon
saisi heitäkin, jotka eivät juuri koskaan innostu astumaan museon kynnyksen yli. Joskus olisi paikallaan kutsua museoon eri kohderyhmiä: työttömiä, vanhuksia, mielenterveyskuntoutujia, nuoria miehiä, nuoria naisia,
isiä ja poikia, äitejä ja tyttöjä ym. Em. ryhmille räätälöityjä museokierroksia. Työttömille ilmainen sisäänpääsy. Ryhmille kerrottaisiin museon kokonaisuudesta, kiehtovia
detaljeja, jotka kiinnostaisivat juuri kyseisiä henkilöitä. Lopuksi kävijät kutsuttaisiin kahvilaan keskustelemaan kokemuksistaan ja vaihtamaan keskenään mielipiteitä kahvikupposen ääressä. Ajattelen,
kuinka jännittävä kokemus voisi olla isien ja poikien asehuoneen tutkiminen asiantuntijan kertoessa jännittäviä asioita entisajan musketööreistä, kaksintaisteluista, haarniskoista…
Unelmoidahan
saa vaikka kuinka paljon. Kartanon ystävänä ei tarvitse pelätä potkuja eikä ole niitä vastuita joita museotoiminnasta vastuuta kantavilla virkamiehillä. Resurssit minimissä, paljon ihan lakisääteistä
museotoimintaa. Tee siinä sitten jonkun unelmoijan unelmista totta!
Palaan vielä innolla ylöspantuun ja kalustettuun Kafé Kartanoon. Syksyllä koittaa kesänjälkeinen elämä. On saatu voimia
käydä mittelöön kollektiivista masennusta vastaan. Luulenpa että meiltä Kartanon ystäviltä suorastaan odotetaan ”lisäpotkua” museon näyttelyiden oheen. Kartanon ystävät ovat vapaaehtoisvoimin,
omassa jäsenistössä on niin paljon osaamista, loihtineet monta vetovoimaista tilaisuutta. On laulettu, muisteltu sota-aikoja, kouluaikoja Kartanon koulussa, on järjestetty luentosarjaa Viipurista, barokkikonserttia ym. Kun on haettu uutta
innostusta Rautalammin valtakunnallisesta museonystävätapaamisesta, uskon että keksimme jotain raikasta ja kiinnostavaa kahvilaamme. Silloin on varmaan jo Kafé Kartanonkin seinillä maalauksia viihtyisyyttä ja huoneen kauneutta
korostamassa.
PS. Ehdotan että kesällä syvennätte suhdettanne tähän kauniiseen kaupunkiimme ja käytte katsomassa Taidemuseolla näyttelyn Aika on Lahden -Taiteen kertomaa 110 vuoden ajalta.
Hieno näyttely!