MUUTA

Kotkan Museonystävätapaaminen 2017

2.5.2017

Tervetuloa 

museoiden ystävien tapaamiseen Kotkaan Merikeskus Vellamoon

Tornatorintie 99     48100 Kotka

Ohjelma

Lauantai 9.9.2017

11.00 Ilmoittautuminen Merikeskus Vellamossa
12.00 Lounas 
Merikeskus Vellamon Ravintola Laakonki
13.00 Tapahtuman avaus
Vellamon ystävät ry:n puheenjohtaja Sirkka Kotola
Viron Kansallismuseon ystävien tervehdys
Puheenjohtaja Tanel Linnus

13.15 Museoiden yhteiskunnallinen vaikutus
Kansallismuseon markkinointijohtaja Jonna Heliskoski

Kommenttipuheenvuoro   

14.15 Aineeton kulttuuriperintö

Aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Leena Marsio Museovirasto

Keskustelua

15.00 Tutustuminen Merikeskus Vellamoon

17.00 Tauko
19.30 Vastaanotto Museojäänmurtaja Tarmolla

Sunnuntai 10.9.2017

10.00 Retki M/S Jaanalla merelle ja Kymijoelle 
Opastus -  toimittaja Antero Kekkonen

Lähtö Vellamon laiturista kohteina Kymijoki ja Karhulan hovi, jossa nautitaan lohikeitto ja kahvit

Retki päättyy n klo 13.30 Vellamon laituriin

 

Maksut

1. Osanottomaksu 20 euroa/henkilö, sisältää ohjelman, kahvin ja virvokkeet

2. Ravintola Laakongin lounas 12,50 euroa/henkilö

3. Sunnuntain retki merellä ja Kymijoella 25 euroa/henkilö

Maksut maksetaan Vellamon ystävien tilille ilmoittautumisen yhteydessä.
Tilinumero on FI5551720220131727
Viestiin yhdistyksen nimi, osanottajien nimet ja maksut valinnan mukaan henkilön
nimen yhteyteen
20,00 € (= lauantain ohjelma)
32,50 € (= lauantain ohjelma ja lounas)
45,00 € (= lauantain ohjelma ja sunnuntain meriretki)
57,50 € (= lauantain ohjelma, lounas ja sunnuntain meriretki)

 

Ilmoittautumiset

Pyydämme ilmoittautumiset mielellään mahdollisimman pian, viimeistään 10.8.2017 sähköpostilla osoitteeseen sirkka.kotola@kymp.net Aiheeseen merkintä Museoystävien tapaaminen. Ilmoittakaa yhdistyksen nimi ja osanottajien nimet sekä     osuudet, mihin osallistutaan.

 

Majoitusmahdollisuudet

Kokouksen osanottajat varaavat ja maksavat majoituksensa itse.

Olemme pyytäneet kokousta varten tarjoukset Sokos Hotel Seurahuoneelta ja Hotelli Cumulus City Kotkalta.

1. Sokos Hotel Seurahuone, Keskuskatu 21, 48100 Kotka

Yhden hengen huoneen hinta on 80,-/yö ja kahden hengen huoneen hinta 100,- /yö. Huonehinnat sisältävät runsaan aamiaisen noutopöydästä, asukassaunan ja kuntosalin käytön. Tarjoushintaan ei voi yhdistää muita alennuksia tai kanta-asiakasohjelmia.
Hotellivuorokausi alkaa kello 15.00 ja huoneen luovutus lähtöpäivänä on kello 12.00 mennessä. Yksittäisen huonevarauksen voi perua veloituksetta tulopäivänä kello 18.00 mennessä.
Varaukset puh. 010 7821 000 tai sähköpostilla
kotka.seurahuone@sokoshotels.fi

Varausvaiheessa tulee mainita kiintiön nimi ”Museoiden ystävät Kotkassa 2017” Kiintiössä on 25 kahden hengen huonetta, jotka voivat olla myös yhdelle henkilölle. Kiintiötä voi tarvittaessa kasvattaa.
Tarjous on voimassa 8.8.2017 asti. Lisätietoja palveluista sekä ajo-ohjeet:  https://www.sokoshotels.fi/fi/kotka/sokos-hotel-seurahuone 

 

2. Hotelli Cumulus City Kotka , Kyminlinnantie 18, 48600 KOTKA

Cumuluksen tarjouksessa on joustava kiintiö ja huoneiden hinnat ovat 72eur/1hh  ja 82eur/2hh. Huonehinnat sisältävät runsaan buffet-aamiaisen, iltasaunan sekä parkkipaikan ja langattoman netin käytön.
Kiintiön nimi on Cumuluksessakin ”Museoiden ystävät Kotkassa 2017”. Tarjous on voimassa 8.8.2017 asti, mutta tarvittaessa myöhempikin varaus otetaan vastaan.

Lisätietoja puh.+358 (0)200 48122     kotka.cumulus@restel.fi

Myös muita Kotkan majoituspaikkoja löytyy nettisivuilta. 

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA KOTKAAN!

Sirkka Kotola

Vellamon ystävät ry:n puheenjohtaja

Merikeskus Vellamon nettisivut  http://www.merikeskusvellamo.fi/   

****************************************
Ystävällisin terveisin/Best regards
Sirkka Kotola
Kuokankatu 19
48770 KOTKA
sirkka.kotola@kymp.net
+358405112568

Kartanon kertomaa

Kartanon kertomaa
-kirjan toimittivat Eeva Kärki, Maisa Lappi ja Ulla Lilius. Se ilmestyi keväällä 2015.
Kirja on ostettavissa Lahden historiallisen museon museokaupasta.

Kirjassa Lahden Kartano herää henkiin kotina ja kouluna sekä monen muun toiminnan näyttämönä. Yli 50 muistelijan muisteloissa elävät kapteeni Fellmanin perhe, pehtoori, seppä ja näiden lisäksi lastentarhan, alakoulun, kauppakoulun oppilaat, opettajat sekä vahtimestarit. 

Kartanon 'piha', Aino-puisto on toiminut estraadina kesäteatterille, kaupunginorkesterin matineoille ja monille erilaisille tapahtumille. Tutustu lähemmin kartanoon ja Fellmanin perheeseen sekä perheen jälkeiseen kartanon elämään.

Väätänen oli vaativa! - muistoja opettajista

(... jatkuu etusivulta)

Sinikka Jokelainen jatkaa:

Muistan, miten välitunnilta tulo piti ottaa uusiksi, jos luokan jono ei ollutkaan kulkenut suorassa ja hiljaa. Mentiin takaisin pihalle ja aloitettiin alusta. Tai kolmannelta luokalta muistan, miten opettaja nostatti minut pulpetista seisomaan ja luokan kuullen tivasi, olinko kopioinut kotiaineeseeni pätkän jostain lehdestä. No en ollut! 

Tänä päivänä oppilaiden, nuorten, odotetaan kasvavan aktiivisiksi, sosiaalisiksi toimijoiksi. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan se elää yhteiskunnan mukana. Entisajan opetusmenetelmät eivät enää tässä ajassa sellaisenaan päde."

Kuvassa oikealla opettaja Inkeri Kauppinen, kuva Veijo Kauppisen kuva-albumi.


Opettajia muistellessa mieliin muistuivat myös luokkatoverit ja oman luokan sijainti.
Kahdella muistelijalla oli mukanan rakkaana muistona säilytetty "ristipistoliina", toinen oli paperinarua ja toinen tais olla pellavaa. Nostalgisia kaunokirjoitus- ja muistivihkoja pantiin varovasti kiertämään, että säilyisivät vielä aarteina muistojen joukossa. Muuan muusitelija oli saanut opettajaltaan kirjan nimeltä Peik, jonka hän halusi antaa pienelle lukemaan ja kirjoittamaan oppineelle innokkaalle koululaiselle.

Dagmar Sundelin kuulemma antoi kerran viikossa ruotsinkielistä opetustakin. Dagmar ehti olla leskenä vuodesta 1933 lähtien kuolemaan s saakka v. 1969. Hänen tyttärensä kirjailija Kaarina Suosalmi oli ollut yhden muistelijan innostavana suomenopettajana pari vuotta. Ratkesipa Laina-nimisen opettajankin arvoitus. Kartanon koulun aperustamisvaiheessa opettajana oli Laina Jakku-niminen henkilö 1921-23 ja sitten ilmestyi opettajaksi Laina Sampola joka toimi koulussa vuoteen 1925 saakka ja samana vuonna opettajaksi ilmaantui Laina Snellman, joka toimikin Kartanon koulussa aina vuoteen vuoteen 1947 saakka. Kyse oli kuitenkin samasta henkilöstä. Laina meni naimisiiin nimensä Sampolaksi suomentaneen lehtimiehen  August Snellmanin kanssa vuonna 1923. Vuodesta 1925 lähtien kuitenkin käyttöön otettiin sukunimi Snellman. Vielä on mainittava kahden edellämainitun varsin pidetyn opettajan lisäksi yksi. Hän oli vuonna 1929 Kartanon koulussa opettajana aloittanut lahtelaisen kultaseppämestari Kallion tytär Inkeri Kallio joka vuonna 1034 meni naimisiin tuomari Toivo Kauppisen sittemmin pidetyn kirjailijan Topiaksen kanssa. Inkeri Kauppisen poika professori Veijo Kauppinen kuvasi äitiään lähettämässään sähköpostiviestissä näin:
"
Äitini valmistui alunperin talousopettajaksi, mutta aloitti kuitenkin  Lahdessa ykkös- ja kakkosluokkien kansakoulunopettajana tehden  Kartanossa pitkän päivätyön. Ylempiä luokkia opettamaan hän ei  halunnut. Isäni ja minä toivoimme hänen siirtyvän eläkkeelle, kun se  olisi iän takia ollut mahdollista. Hän vain jatkoi, vaikka suri  pakkosiirtoa vanhaan Tyttölyseoon. Matematiikan opetukseen tullut uusi  hullutus - joukko-oppi - matematiikasta pitäneen äitini lopullisesti  lannisti ja eläkepäätös syntyi. Minä sitä hänelle yritin jo TKK:n  matematiikatkin suorittaneena avata, mutta ei se minullekaan helppoa  ollut. Joukko-oppi meni kai aika nopeasti ohitse, mutta äitini se -  onneksi! - eläköitti.

Äitiä pyydettiin monta kertaa Kartanon kansakoulun johtajattareksi.  Hän kuitenkin johdonmukaisesti kieltäytyi, kun sotien välillä polion  sairastaneen isäni hoitaminen vaati osan työpanosta. Luulen hänen myös  olleen onnellisempi riviopettajana."


Opettajia muisteltiin hyvin rehellisesti. Muuatta rakastettua opettajaa kuvailtiin habitukseltaan Justiina-tyyppiseksi vaikka hän ei kulkenutkaan kaulin kädessä komentelemassa. Onneksi löytyi kuva yhdestä hyvin rakastetusta  opettajasta luokkansa kanssa. Opettjaa kuvailtiin aina hymyileväksi ja lämpimäksi. Sellainen hän oli kuvastosta löytyneessä luokkakuvassakin.

Kaiken kaikkiaan muistelotuokio " Vaativa Väätänen ja turvallinen Turva" sujui vilkkaan keskustelun merkeissä omalla painollaan muistosta toiseen edeten. Maisa ja Ulla olivat ottaneet mukaan taustatietoja enemmänkin sen varalle että muistot ehtyisivät.

VIIPURI VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ SUOMALAISTEN HALLUSSA


Lahden historiallisella museolla järjestettiin  torstaina 20.6. kello 11 lehdistö- ja yleisötilaisuus. Viipurin historiassa tuo sama päivä 69 vuotta sitten oli dramaattinen: silloin laskettiin viimeisen kerran Suomen valtiolippu Viipurin linnan tornista merkkinä kaupungin menetyksestä.


Arkkitehti Juha Lankisen esitystä Viipurin viimeisestä päivästä suomalaisten hallussa tuli kuuntelemaan satapäinen yleisö. Juha Lankisen karjalaisen eloisa kerrontatapa ja omakohtaiset kokemukset saivat yleisön seuraamaan hänen autenttisista valokuvistaan koostettua powerpoint-esitystä herkeämättömän kiinnnostuneena. Raikuvien aplodien jälkeen moni kuulijoista riensi vielä erikseen keskustelemaan Juha Lankisen kanssa. Esityksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuuus omin silmin nähdä lippu, joka laskettiin 20.6.1944 Viipurin linnan tornista sekä tutustua Viipuri mon amour-näyttelyyn.

Aluksi juotiin museon tarjoamat kahvit Kafé Kartanossa jossa oli alun perin tarkoitus pitää koko tilaisuus, mutta kahvila osoittautui liian ahtaaksi ja niinpä koko tapahtuma siirrettiin toiseen kerrokseen, jossa sielläkin osa yleisöstä joutui seisomaan.

Tilaisuutta isännöi museon näyttelypäällikkö Ville-Matti Rautjoki.

Jouluretki Herralaan

Kyösti Toivonen, matkanjohtaja ja oppaamme odotti meitä Lahden rautatieaseman hallissa klo 14.45. Olimme kaikki 11 paikalla lähdössä 9 minuutin junamatkalle Herralaan. Jarmo Tiihonen, Kartanon ystävien jäsen, artenomi, on asunut Herralan keltaisessa talossa 18 vuotta ja pikku hiljaa rakentanut siitä kustavilaiskodin.

Jarmon taloon astuessamme meitä vastaan tulvahtaa talossa vallitseva harmoninen, hyvä henki. Keittiö, niin kuin kaikki huoneet on valaistu kynttilöin ja se on tulvillaan uteliaisuutta herättäviä yksityiskohtia. Iiittiläispuuseppien valmistama kaappi 1800-luvulta oli maksanut omaisuuden mutta Jarmo oli mieluummin ostanut sen kuin hankkinut auton. Ovensuunurkassa on "pohjalaanen" nurkkakaappi. Kun siirrymme huoneesta toiseen, vakuutumme Jarmon tiedoista ja taidoista, tinkimättömästä tyylitajusta.Hän näkee viiden maalikerroksen alla piilottelevan tuolin, astiakaapin ja hyllyn kauneuden. Taulut seinillä lisäävät aitouden tuntua. Esineet ja huonekalut ovat vanhimmasta päästä peräisin 1700-luvulta, enemmistö 1800-luvulta. Jokaisella esineellä on tarina.






Arkkitehdeistä vänkäreihin – Viipurin perintö Lahdessa

Arkkitehdeistä vänkäreihin

Perjantaina 29.11.2013 julkaistiin Historiallisella museolla Kafé Kartanossa odotettu kirja Arkkitehdeistä vänkäreihin – Viipurin perintö Lahdessa.

Kirjan ovat toimittaneet tutkija Riitta Niskanen sekä tutkimuspäällikkö Hannu Takala. Heidän lisäkseen kirjoittajiksi oli kutsuttu eri alojen asiantuntijoita. Heidän aiheinaan kirjassa ovat Monta matkaa Viipurintiellä – Viipurin ja Lahden yhteistä arkkitehtuurihistoriaa, Kaksi kaupunkia – kaksi kotia sekä Ikiliikkujasta muumioihin – Viipurin historiallisen museon ulkomaiset ja eksoottiset kokoelmat Viipurin hengen ilmentyminä.

Musiikkitieteen professori Tomi Mäkelä valottaa Viipurin miljöön murrosta Lahden seudun musiikkielämässä ja alan koulutuksessa.

Amanuenssi Maija-Riitta Kallio kertoo Viipurin hirven kaksoisveljestä.

FM Anne Takala puolestaan kertoo Viipurin hengellisestä elämästä ja sen perinnöstä Lahdessa. Ja professori Arno Forsius käsittelee Viipurin ja Lahdenterveydenhuoltoa, FM Marja Huovila Viipurilaisia yrittäjiä Lahdessa ja KM, TaM Anna Kouhia Karjalaisen tekstiilitaiteen uustulkintoja.

Toimittaja ja tietokirjailija Antti O. Arponen kertoo lukijoille aiheesta Viipurilaiset ja Lahden urheiluelämä.

Hannu Takala totesi kirjan julkistamistilaisuuden avauspuheessaan, että Viipurin perintöä Lahdessa on hoidettu hyvin, huonosti ja hyvin huonosti alasta riippuen. Hän esitti huolensa, että viipurilainen perintö on jäämässä vieraaksi nykylahtelaiselle ja pahoittelee että urheiluseurat ovat vaihtaneet Viipurissa perustettujen urheiluseurojen nimet niin että niiltäkin osin historia hämärtyy.

Tämän 199-sivuisen kirjan lukemalla palautuu Viipurin perintö mieliin ja siitä pääsee hyvin vauhtiin jos haluaa lisää tietoa millaista elämä ennen sotia Viipurissa oli. Ki rjaa tulisi ehdottaa luettavaksi Lahden lukioissa historian tunnilla, tai miksei sen voisi ottaa vaikkapa Koulutuskeskus Salpauksessa yhdeksi  opiskelun aiheeksi.

Mainittakoon lopuksi että Lahden kartanon ystävät ry on kustantanut teoksen Arkkitehdeistä vänkäreihin – Viipurin perintö Lahdessa taiton ja painatuksen.

Maisa Lappi

Museonystävätapaaminen Lahdessa 18.5.2013

Yleiskeskustelu

 

Museonystäväyhdistysten vuotuiseen tapaamiseen Lahdessa osallistui 38 ystäväyhdistysten jäsentä 13 eri yhdistyksestä. Kutsut ohjelmineen oli lähetetty yhteensä 63 yhdistykselle.

 

Yleiskeskustelussa haettiin ideoita museonystäväyhdistysten toimintamuodoiksi. Peräänkuulutettiin tekeillä olevaa vuosikirjaakin ajatellen eri yhdistyksissä toteutettuja uudenlaisia toimintatapoja. Keskusteltiin tiedonkulusta ystäväyhdistysten kesken. Herätettiin kysymys mielenkiintoisesta jonkun yhdistyksen järjestämän matkan tiedottamisen tarpeellisuudesta muiden yhdistysten jäsenille. Kannatusta sai esitetty ehdotus Museonystäväyhdistysten oman Facebook-sivuston perustamisesta yhteiseksi keskustelufoorumiksi ja tiedonvälityskeinoksi, lisäksi toivottiin museot.fi-sivustolle kattavaa ajantasaista museonystäväyhdistysten sähköpostiosoitteistoa, joka olisi tällöin kaikkien ystäväyhdistysten käytettävissä. Sähköpostiositteiston on kerännyt Marita Laiho Salon Taidemuseo Veturitallin Ystävät ry:stä. Eeva Kärki Lahden Kartanon ystävät ry:stä on täydentänyt listaa ja toimittaa päivitetyt tarkistetut tiedot Marita Laiholle. (Ks www.museot.fi/Museon ystäväksi?)

 

Tiivistetyt pääkohdat käydyistä puheenvuoroista:

Aira Heinänen , Postimuseon Ystävät:

On kirjoittamassa vuosikirjaa, johon haluaa koota uusia asioita ja haluaisi kuulla läsnä olevien yhdistysten edustajilta nimenomaan uusista toimintatavoista.

Sissi Peltonen, Salon Taidemuseo Veturitallin Ystävät:

Kannattaa yhdistysten järjestämien matkojen saattamista yleiseen tietoon. Matkat tulisi saada esim. museoliiton nettisivuille kaikkien yhdistysten nähtäväksi, jota kautta voisi saada lähtijöitä matkoille, niin että suunnitellut matkat voidaan toteuttaa.

Uusi toimintamuoto: Ystävät ovat museokavereina tiettyinä aikoina museon kanssa sovitusti, ei oppaina, vaan museossa kävijöiden kavereina mukana kulkemassa ja juttelemassa tai vaikkapa lastenkaitsijana. Sunnuntaisin museolla työssä vain yksi henkilö, jolloin museokaveri on apuna ja tuuraajana esim. lounastauon aikana.

 

Tuomo Nisula, Tampereen taidemuseon ystävät:

Kannattaa tiedottamista esim. museoliiton nettisivulla yhdistysten tapahtumista ja matkoista, joihin muistakin yhdistyksistä voisi osallistua. Myös ajan tasalla olevat sähköpostiosoitteet on tärkeää saada jakoon kaikille tiedottamista varten.

 

Yhteistyötä Tampereen kulttuuriyhdistyksen ja taideyhdistyksen kanssa, tiedottamista yhteisessä kirjeessä.

Tampereella museoiden tilojen uudelleen järjestelyt ja tilakartoitus käynnissä. Yhdistys antaa lausunnon ystäväyhdistyksen kannasta.

 

Lahtelaisilla komeat kotisivut - kauniisti kirjoitettua tekstiä ja kauniita kuvia. Yhdistyksellä omat kotisivut työn alla.

 

Timo Pohjansalo, Päijät-Hämeen Taidemuseoyhdistys:

Ei mitään sitä vastaan, että museot.fi-sivustolla tiedotettaisiin keskitetysti matkoista. Luontevinta kuitenkin yhteydenpito tahoihin, jotka ovat lähietäisyydellä. Valtakunnallinen matkojen tiedottaminen johtaa pahimmillaan sähläykseen. Hankaluuksia suuren osallistujamäärän ja kustannusjaon suhteen, jos osallistujia tulee monelta paikkakunnalta. Ison porukan hallitseminen hankalampaa. Pitää muistaa, että kiinnostavia matkoja järjestävät muutkin tahot. Yhteistyö on ok, sen pitää olla hallittua.

 

Pekka Saarenmaa, Keravan Taidemuseon ystävät:

Toivomuksena on saada käyttöön ystäväyhdistysten sähköpostiosoitteet. Syksyllä Keravan Taidemuseon ystävät järjestävät Puolaan matkan, jolla tutustutaan puolalaiseen nykykansantaiteeseen. Aprikoidaan tuleeko lähtijöitä tarpeeksi omasta piiristä. Ystäväyhdistysten osoitteisto olisi hyvä. koska oma yhdistys tekee paljon erilaisia matkoja. Vierailut paikallisissa ystäväyhdistyksissä, kahdenkeskiset vierailut ovat hyvin antoisia.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Ystäväyhdistysten osoitteita löytyy jo nyt museot. fi –sivulta kohdasta Museon ystäväksi? Se on päivitettävä.

 

Yksi hyvä vaihtoehto yhdistysten keskinäiseen yhteydenpitoon on Facebook, jonka kautta voidaan välittää tietoja matkoista ja muista tapahtumista ja käydä yhteisesti kiinnostavista asioista keskusttelua.

 

Hannes Tiira, Satakunnan Museon ystävät:

Satakunnan Museon ystävien yhdistys on vasta parin kuukauden ikäinen. Yksi matka on jo ehditty tehdä Euran muinaismuistopaikoille.

Ehdotus: Tampere vuoden 2014 kokoontumispaikaksi, koska kahtena vuonna tapaaminen on järjestetty Itä-Suomessa, jonne Porista katsottuna on pitkä matka.

 

Marja Kantonen, Turun maakuntamuseon ystävät:

Ystäväyhdistykset ovat tervetulleita keväällä 2014 Turkuun. Ehdotus sai kannatusta.

 

Aira Heinänen, Postimuseon Ystävät:

Turussa ja Tampereella on jo aiemmin kokoonnuttu, joten olisi mukava tavata jollain semmoisella paikkakunnalla, jossa ei vielä ole oltu.

 

Tuomo Nisula, Tampereen taidemuseon ystävät:

Toivomuksena on että jokainen yhdistys ja museonystävä hoitaisi sähköpostiosoitteensa ajan tasalle omilla kotisivuillaan.

Tampereelle vierailulle tulevien museonystäväyhdistyksien toivotaan ottavan jo etukäteen ennen matkaa yhteyttä tamperelaisiin ystäväyhdistyksiin, jotta voidaan esitellä sopivia käyntikohteita.

Tampereen taidemuseon ystävät ovat töissä Museoiden yönä, jota vietetään Tampereella ensi lauantaina ja jolloin julkistetaan Vuoden nuori taiteilija. Pirkkahallissa lokakuussa järjestettävillä kolmepäiväisillä Taidemessuilla ystävät toimivat valvojina.

 

Leena Jalkanen, Rautalammin museon ystävät:

Pestuumarkkinoilla ja kylältä vuokratussa tilassa on pidetty myyjäisiä ja kirpputoreja, joissa on myyty museon poistamia tavaroita, jotka eivät olleet kokoelmissa. Varmasti myös monella muulla paikkakunnalla on ongelmana tavaroiden runsaus. Kokoelmissa on liikaa tavaraa, jonka myynti museolle itselleen ei ole ehkä eettisesti sopivaa, mutta museonystävät voivat ottaa myymisen tehtäväkseen ja luovuttaa tuoton museolle.

 

Ystävät ovat olleet käytännössä apuna näyttelyiden rakentamisessa, taulujen ripustamisessa ja seinien maalauksessa.

 

Anneli Kokkonen, Lahden kartanon ystävät:

Kuinka monella paikkakunnalla ystäväyhdistyksellä on kahviotoimintaa?

 

Marja Kantonen, Turun maakuntamuseon ystävät:

Turun taidemuseon ystäväyhdistys on pitänyt kahvilaa, tämänhetkinen tilanne ei ole tiedossa.

 

Ulla Lilius, lahden kartanon ystävät:

Lahdessa kahvila on auki vain viikonloppuisin. Heinäkuussa ja joulukuussa se on kokonaan suljettu.

Kahvilan ylläpito on kyllä välillä raskasta, mutta toisaalta hauskaa ja antoisaa. Kahvilaan hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Viime näyttelyn aikana yhdistyksen sadasta jäsenestä 31 toimi vapaaehtoisina emäntinä. Museorakennuksen tilat asettavat omat rajoituksensa kahvilanpidolle, mikä aiheuttaa paljon mm. portaissa ”tramppaamista”, sillä kahvilassa ei ole vesipistettä ja keittiö on alakerrassa.

 

Pirkko Hassinen, Postimuseon Ystävät:

Kun omaa museota ei ole enää Helsingissä käytettävissä, on tehty vierailuja useisiin museoihin mm. Ilmailumuseoon, VR:ään, John Nurmisen säätiöön, Goethe-instituuttiin, Tamminiemeen, Helsingin kaupunginmuseoon. Mukana on ollut 15-30 henkeä/kerta. Saatu näkemyksiä, silmät avautuneet, huomioitu esillepanot, kuullosteltu miltä tuntuu, katsottu kriittisestikin. Tänäänkin tuli Viipuri-näyttelyssä mieleen, oliko tämäkin Viipuria. On huomattu, että omastakin kaupungista voi löytyä uusia juttuja. ”Uloslähteminen” kehittää ja laajentaa omaa käsitystä.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Lahdessa tehtiin Designpääkaupunkivuoden aikana opastettu kävely, jolloin käytiin oman kaupungin designkohteissa, Muotohuoltamossa, arkkitehtitoimistossa, korupajassa yms.

 

Aira Heinänen, Postimuseon Ystävät:

Goethe-instituutissa käydessämme saimme tietää, että Berliinissä on maailman vanhin ja upein postimuseo. Kun Helsingissä ei Postimuseon ystävillä ole ollut omaa kokoontumispaikkaa, on ollut kehittävää käydä tutustumassa eri paikoissa. Yliopistomuseolla vietettiin yhdistyksen joulujuhlaa.

 

Hannes Tiira, Satakunnan Museon ystävät:

Rauma on hyvä vierailukohde. Siellä on maamme maailmanperintökohteista kaksi: Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma.

 

Leena Jalkanen, Rautalammin museon ystävät:

Museon kanssa ystävillä on suora yhteys viikoittain. Museonjohtaja on yhdistyksen kokouksissa silloin tällöin kertomassa, mitä kuuluu. Yhdistyksen jäsenille on järjestetty joka vuosi erikseen museon näyttelyihin tutustuminen.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Lahden kartanon ystävät pitävät museon väen kanssa kuukausittain yhteispalaverin.

 

Tuomo Nisula, Tampereen taidemuseon ystävät:

Museonjohtaja on hallituksen asiantuntijajäsen ja usein mukana kokouksissa., lähettää tietoa sähköpostilla. Tieto tulee nopeasti ja vastauksia saadaan erilaisiin esiinnouseviin kysymyksiin. Jäsenistölle museo järjestää opastuksia.

 

Hannes Tiira, Satakunnan Museon ystävät:

Museon lehtori on ystäväyhdistyksen kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeudella. Museon henkilökunta ei jääviyssyistä ole jäsenenä ystäväyhdistyksessä.

Marja Kantonen, Turun maakuntamuseon ystävät:

Työväenopiston kanssa on tehty yhteistyötä, syksyisin luentosarja taiteesta työväen tiloissa, kustannukset puoliksi. Työväenopiston opiskelijat pääsevät osallistumaan ilmaiseksi.

 

Eeva Kärki, Lahden kartanon ystävät:

Onko hyviä keinoja ystävätoiminnasta tietoisuuden levittämiseksi ja julkisuuden saamiseksi sekä uusien jäsenien hankintaan?

 

Hannes Tiira, Satakunnan Museon ystävät:

Kahdessa kuukaudessa yhdistyksemme jäsenmäärä on noussut nollasta 70:een puskaradion ja Avara-museotoiminnan avulla.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä peräänkuulutti ajattelutavan muutosta museonystävätoimintaa kohtaan ehdottaen että ”on muodikasta olla museon ystävä”. Meillä toiminnassamme on mukana muutama nuori, joka harrastaa aikakausipukeutumista. Kartanon puistossa järjestettävään elokuiseen iltaan pyydetään näiltä nuorilta muotinäytös. Ehkäpä täten saataisiin enemmän nuorempaa väkeä museon ystäviksi.

 

Hannes Tiira, Satakunnan Museon ystävät:

Larppaajat ovat nuoria historian harrastajia, jotka pukeutuvat keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittävät ritarihahmoja.

 

Raimo Kanerva, Tampereen taidemuseon ystävät:

Museolehdessä 1/2013 artikkeli ”Avoin tieto ja museo” , jossa on paljon pohdittavaa. Tampereella ja Riihimäellä on keskusteltu, miten saadaan tieto kulkemaan museonystäväyhdistysten kesken ja hallitusten kesken. Tämä on tekninen ongelma.

Kuulun sellaiseen yhdistykseen, jossa netin kautta käydään hyvin avartavaa ja rikasta keskustelua omassa verkossa. Vaarana on, että keskusteluun mukaan voi tulla häiriköitä, mikä vaatii oman teknisen systeemin, koordinaattorin, joka sulkee semmoiset pois.

Teknikot voisivat miettiä, miten luoda myös museonystäville oma verkko, jossa voi kehittää itseään esim. taiteen tuntemisessa ja joka myös edesauttaa käytännön asioissa.

 

Tuomo Nisula, Tampereen taidemuseon ystävät:

Facebook-ryhmä olisi hyvä ratkaisu tiedon levittämiseen. Tilaisuudet ja suusta suuhun –menetelmä ovat hyviä. Jäseniä yhdistyksessämme on yhdistyksessä 320. Pirkkahallin taidemessuilla viimeksi saatiin 25 uutta jäsentä.

 

Eeva Kärki, Lahden kartanon ystävät:

Pitäisikö meidän museon ystävien jotenkin toimia sen hyväksi, että löytäisimme sellaisen estradin, että saisimme tiedon leviämään siitä, että on muodikasta olla museon ystävä?

 

Yleisöltä tuli ehdotus museotanssien ja museoristeilyn ärjestämistä.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Tulevaisuudessa on kuulemma sellainen suuntaus, että museon nimessä ei käytettäisikään museo-sanaa vaan se häivytettäisiin pois. Voisiko se tapa avata uusia ovia jos museo sanana tuntuu esteeltä tulla museoon. Lahdessakin historiallisesta museosta puhutaan Fellmanin kartanona.

 

Pirkko Hassinen, Postimuseon ystävät:

Taiteiden yössä avoimet ovet Postimuseolla ja museon ystävät olivat työssä valvojina. Puolet kävijöistä oli ensikertalaisia. Hyvä kokemus. Uusia jäseniä saatiin jonkin verran, mutta suosio tuli Postimuseolle

 

Arto Vihtonen, Salon Elektroniikkamuseon ystävät:

Ehdotan museoristeilyn järjestämisestä.

 

Tuomo Nisula, Tampereen taidemuseon ystävät:

Jotain museonystävien yhdenaikaista tekemistä tai mahdollisuutta osallistua johonkin yhteiseen kaivataan.

 

Kati Pöyry, DAMY:

Ensi vuonna ystäväpäivä 14.2. on perjantaina. Voisiko siihen järjestää jotain yhteistä – kaikki ystävät tekisivät jotain samaan aikaan?

 

Eeva Kärki, Lahden kartanon ystävät:

Ylitettäisiinkö valtakunnallisella tempauksella uutiskynnys ja saataisiin juttu Helsingin Sanomiin?

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Lahdessa ystävänpäivänä on järjestetty Vuoden ystävän julkistaminen, viime vuonna valittiin Viipuri-ekspertti Juha Lankinen. Uutiskynnys on ylitetty paikallislehdissä ja radiossa.

 

Marja Kantonen, Turun maakuntamuseon ystävät:

Me olemme järjestäneet ystävänpäivälounaan museolla, esiintyjinä tulevia muusikoita musiikkikoulusta.

 

Eeva Kärki, Lahden kartanon ystävät:

Pitäisikö mennä jonnekin torille, jossa on muitakin kuin museolaisia tai museonystäviä? Vai johonkin oppilaitokseen, yliopistolle, joista voisi saada nuoria, uusia jäseniä?

 

Raimo Kanerva, Tampereen taidemuseon ystävät:

Taiteen tarkoituksesta ja meidän tehtävästämme siinä kirjoittaa Henri Hagman kirjassaan Taiteen tarkoitus: Ei ole epäilystäkään siitä, kuinka olisi edettävä: henkisyyttä etsien, vapauden, rauhan, ilon ja tasa-arvoisuuden tekoja tehden.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Olemme sellaisen harrastuksen parissa, joka edustaa tulevaisuutta, henkisen tarvetta, jossa on sitä flowta tai slowta. Me saamme siitä henkisesti niin paljon nykyään kun on niin paljon hälinää, sälää ja viihdettä. Kun tietää, että esim. museonystävien matkat ja retket ovat muutakin kuin vain ”just for fun”. Kannattaa siis olla museon ystävä.

 

Sissi Peltonen, Salon Taidemuseo Veturitallin Ystävät:

Museonystävänä voi viedä lapsille lapsille ja lapsenlapsille perintöä, josta jälkipolvi muistaa, että se vei aina museoon. Jotta nuoria saataisiin jäseniksi, pitää olla sellaista toimintaa, mikä kiinnostaa nuoria ja johon näillä on mahdollisuus osallistua.

 

Ulla Lilius, Lahden kartanon ystävät:

Me voimme osaltamme nostaa sellaisia arvoja ja asioita esille, joihin me uskomme, että niillä on kantava merkitys. Me pystymme vaikuttamaan, vaikka se ei heti tuntusikaan, että tämä on se juttu.

 

Pekka Saarenmaa, Keravan Taidemuseon ystävät:

Tärkeätä on tapahtuman järjestäminen, jolla saisi rahaa ja joka tekisi ”näkyväksi asioita ja ilmiöitä”, kuten taidemuseon johtaja korostaa. Keravalla järjestettiin nuorten syrjäytymistä käsittelevän seminaarin ”Nuoret tulevaisuutta rakentamassa” , nimenomaan taiteen mahdollisuuksista ja merkityksestä siinä, miten elokuva, musiikkia, graffititaidetta voidaan käyttää nuorten kanssa toimimisessa. Osanottajat olivat kulttuuripuolen, sosiaali- ja terveysalan ja nuorten kanssa toimivia ihmisiä, viitisenkymmentä osallistujaa. Tavoitteena oli saattaa nämä tahot yhteen keskustelemaan näistä asioista ja saada asia yleiseen keskusteluun. Liittyi taidemuseossa parhaillaankin olevaan Jarmo ja Rauha Mäkilän näyttelyyn, jossa on nuorisokulttuurista kertovia punkkarikuvia. Näin taulut eivät jää vain tauluiksi seinälle, vaan viesti välittyy, mitä on punkkarimaailma.

 

Aiemman Kipu-näyttelyn yhteydessä oli myös seminaari, jossa käsitteli niin henkistä kuin fyysistä kipua.

 

Arto Vihtonen, Salon Eletroniikkamuseon ystävät:

Edelliseen liittyen meillä Salossa on juuri nyt halu saada ´asioita ja ilmiöitä näkyväksi´ pohtien, kuinka saada seuraavan näyttelyn radion ja television toiminta näkyväksi.

 

Aira Heinänen, Postimuseon Ystävät:

Ystäväpäivän yhteisen tekemisen kehittämistä voisi jatkaa. Voisiko se olla jokin painotuote, vaikka postikortti, johon jokainen yhdistys laittaisi omat yhteystietonsa? Kortit painatettaisiin yhteisesti ja jokainen yhdistys ottaisi pienen määrän kortteja ja lähettäisi niitä Hyvän ystävänpäivän toivotuksin sekä toivottaen tervetulleeksi museonystävien joukkoon.

 

Kevään 2014 tapaamispäiväksi Turussa sovittiin lauantaina 17.5.

 

Lämmin kiitos kaikille Lahden museonystävätapaamiseen osallistuneille. Tapaamisiin Turussa!

 

Lahden kartanon ystävät ry

 

Ulla Lilius ja Eeva Kärki

Designäkävelykierros 15.10.2012

Liki 20 Kartanonystävää kokoontui maanantaina 15.10. Muotohuoltamolle, mistä alkoi parituntinen muotoilukävelykierros. Kierroksen vetivät Kartanon ystävät, Lahden auktorisoidut oppaat Maaria Alén ja Maisa Lappi.


Muotohuoltamon ”emäntä” Päivi Ronkainen-Forsius kertoi meille itse rakennuksen historiasta, WDC-vuoden hankkeeksi päässeestä, meneillään olevista Tuhkaa ja timantteja -näyttelystä sekä Outsider Design -näyttelystä.


Mietimme yhdessä, mikä se koru oikein on. Nykyään sitä ei enää välttämättä ripusteta kaulalle, korviin tai ranteeseen. Se saattaa olla myös vaikkapa näyttelyn haukkuva Pavlovin muovikoira tai autonrenkaasta tehty avaruuskoru.


Muotohuoltamon toisessa tilassa ihastelimme kehitysvammaisten tekemiä iloisia tarjottimia, verhokankaita, täkkejä, linnunpönttöä ja keramiikkaa. Niitä on tehty mm. Nastolan Kaarisillassa.


Kuljimme 100-vuotisjuhliaan viettävän Kaupungintalon ohitse ja pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan myös satavuotiasta Peltolan jugendtaloa.


Vähitellen siirryimme Lahden Designers’ Streetin varrelle, joka itse asiassa koostuu kolmesta kadusta: Marian-, Hämeen- ja Rauhakaduista. Pysähdyimme ulkosalle katsomaan Tapio Anttilan toimiston katosta roikkuvia Tip-valaisimia, jotka ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä designpalkintoja.


Samaisen Mariankadun varrella Arkkitehtitoimisto Arkviirin yksi omistaja, Satu Päivärinne kertoi tekemistään suunnittelutöistä. Merkittävimpiin niistä kuuluu 1980-luvulla palaneen Kaupungintalon saneeraus Eliel Saarisen hengessä sekä Launeen kirkon mittavat kunnostustyöt 2000-luvun alussa.


Viimeinen pistäytymispaikkamme oli Rauhankadun sisäpihalla sijaitsevan taiteilijayhteisön tila. Siellä Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin nykykorutaiteilijoihin kuuluvat Helena Lehtinen ja Anna Rikkinen tekivät elämämme helpoksi. Yhdelle työpöydälle oli nimittäin levitetty eteemme kokoelma LahtiKoruja, jotka olivat viime sunnuntaihin saakka olleet esillä Lahden keskustan eri kauppojen ikkunoissa.


Myös LahtiKorut on yksi WDC-vuoden hankkeen statuksen saanut. Peräti 26 koti- ja ulkomaista korutaiteilijaa ilmensivät koruillaan, miten he korutaiteilijoina näkevät Lahden.


Kynttilällä valaistulla pöydällä meitä odotti vielä lasilliset kuohuvaa ja pientä suolaista.


Koru- ja arkkitehtuuripainotteinen kävelykierroksemme päätyi Kotilan talon edustalle. Sen suunnitteli arkkitehti Viivi Lönn, joka ensimmäisenä suomalaisena naisena perusti oman arkkitehtitoimistonsa Tampereelle. Suuren yleisön tietoisuuteen hän pääsi voittamalla Helsingin uuden ylioppilastalon arkkitehtuurikilpailun vuonna 1907 yhdessä Armas Lindgrenin kanssa. Myös Tallinnan Estonia-teatterin arkkitehtuurikilpailun voitti tämä sama kaksikko.

HENRY NIEMINEN-VUODEN NUORI PÄIJÄTHÄMÄLÄINEN HISTORIAN HARRASTAJA 2012

HENRY NIE MINEN - VUODEN NUORI PÄIJÄTHÄMÄLÄINEN HISTORIAN HARRASTAJA 2012

Lahden kartanon ystävät ry:n aloitteesta ensimmäiseksi Vuoden nuoreksi päijäthämäläiseksi historian harrastajaksi valittiin Henry Nieminen Heinolan lukiosta.

Valintaan vaikuttavia kriteerejä olivat mm. menestys lukion historian opinnoissa,historia osana ylioppilastutkintoa, kyky soveltaa oppimaansa historian tietoa tämän päivän ilmiöihin,kyky esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa sekä ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen.

Yksimielinen valinta

Yksimielisen valinnan teki viisijäseninen raati, johon kuuluivat asiakaspäällikkö Ulla Aaltio ja tutkimuspäällikkö dosentti  Hannu Takala Historialliselta museolta, rehtori ja historian opettaja Martti K. Lehto sekä Lahti-opas Eeva Kärki ja Vuoden nuori päijäthämäläinen historianharrastaja - projektin vetäjä,   varapuheenjohtaja Jari Pajala Lahden kartanon ystävistä .

Henry Niemisen valintaan vaikuttivat hänen käytännönläheinen ja oivaltava suhteensa historiaan j a sen opiskeluun. Lisäksi erityisenä ansiona mainittakoon hänen aito kiinnostuksensa
paikallishistoriaamme.

Lahden historiallisen museon Kafé Kartanossa järjestetyssä tilaisuudessa Henry   Niemiselle luovutettiin kunniakirja sekä 200 euron stipendi.


Kaksi kunniamainintaa

Raati päätti myöntää lisäksi kaksi kunniamainintaa ansiokkaille nuorille päijäthämäläisille historian harrastajille. Kunniamaininnat ja kirjapalkkot saivat Sofia Oesch Lahden yhteiskoulun lukiosta ja Leo Viskari Tiirismaan lukiosta.

Historialaatan paljastamistilaisuus syyskuussa 2012




Yli sadan hengen yleisö oli todistamassa,kun Kartanon ystävien lahjoittama muistolaatta paljastettiin juhlallisesti Lahden sotilasmusiikkikoulun kahden trumpetistin soittaman komean fanfaarin säestyksellä. Muistolaattaan on kaiverrettu kaikki se toiminta jota Lahden kartanon rakennuksessa on harjoitettu.

Lahden kartanon ystävät ry:n puheenjohtaja Ulla Lilius piti seinälaatan lahjoittajan puheenvuoron, minkä jälkeen Lahden kartanon alakoulun entisellä oppilaalla Raija Lehdolla oli kunnia paljastaa kaunis messinkinen laatta.

Lahden kaupungin museon tutkimus- ja kulttuuriympäristöyksikön päällikkö, dosentti Hannu Takala otti laatan vastaan ja piti kiitospuheen. Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Ulla Koskinen-Laine , entisiä Kartanon koulun oppilaita hänkin, muisteli lämmöllä omaa koulunkäyntiään kauniissa Lahden kartanossa.

Lahden kaupungin museojohtaja Timo Simanainen tarjosi kaikille paikalle tulleille muistolaatan paljastustilaisuuden jälkeen ilmaisen sisäänpääsyn jugendnäyttelyyn ja kaikille tarjottiin kahvit Kafé Kartanossa.

Vanhimmat tilaisuuteen saapuneet olivat yli reilusti yli 90- vuotiaita. Joukossa oli 1920-luvun lopussa Kartanon lastentarhaa käynyt pirteä rouva, joka muisti tarkkaan lastentarhan opettajansa nimen, samoin alakoulun opettajien nimet. Aikoinaan hammashoitolassa työskennellyt hammashoitaja lupasi kertoa Lahden kartanon ystäville työstään ja poljettavasta porakoneesta. Kahvilassa meille näytettiin vanhoja todistuksia ja saimme jo lukuisia yhteystietoja yhteydenottoa varten.

Lahden kartanon ystävät keräävät puolen vuoden ajan muisteloita ja kuvia Kartanoon liittyen. Muisteloiden keruulaput menivät kuin kuumille kiville. Niitä käytiin monistamassa välillä lisää. Keruulaput saaneiden toivotaan lähettävän omia muistojaan ja kokemuksiaan Kartanoon liittyen. Keruu jatkuu aina maaliskuun 2013 loppuun saakka. Muistelot kootaan niteeksi. Sen julkaisemisen yhteydessä on uuden juhlan paikka.


Lappeenrannan retki

Retki lehmusten kaupunkiin Lappeenrantaan

Keskiviikkona 25.4. 2012 Lahden kartanon ystävät tekivät päivän retken Lappeenrantaan – lehmusten kaupunkiin. Lähdimme matkaan auringon paistaessa tasan kello 9.00 Marolan pysäkiltä.

Tervetulotoivotusten jälkeen nautimme brunssin ja kuuntelimme Juha Lankisen Viipurin pienoismallin suunnittelu- ja tekovaiheista. Pian näkisimme Viipurin sellaisena kuin se oli 1939.

Perillä joimme kahvit Majurskan kahvilassa.


Retken kohokohta oli Vuoden ystävämme Juha Lankisen Viipurin pienoismallin esittely ja lukuisiin kysymyksiin vastaaminen Etelä-Karjalan museossa.Missä on Mäntysen Hirvi? Onko tuo valkea rakennus synnytyssairaala? Miksi tuossa talossa on rakennustelineet ympärillä?

Museon amanuenssi
Elina Vuori kertoi meille Lappeenrannan linnoituksen historiasta.

Lounaan nautimme Wolkoffin ravintolassa. Talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, jolla on ikää 160 vuotta. Lounaan jälkeen tutustumme vielä Wolkoffin rakennuskokonaisuuteen amanuenssi Elina Vuoren opastuksella.

Palasimme Lahteen tasan klo 18.30. Aurinko paistoi edelleen.

Valokuva-albumissa on kuvia retkestä.

Lahden radio Kafé Kartanossa

Torstaina 29.3. 2012 toimittaja Mikko Tuomikoski vieraili Kafé Kartanossa tehden pienen jutun Kartanon leivosta maistellen. Parin minuutin haastattelutuikion ympärille toimittaja oli saanut paljon asiaa mainiten Historiallisen museon jugendnäyttelyn ja tuoden julki sen että useissa museoissa on kahvila ja nyt on Historiallisella museolla Lahdessakin näyttelyn ajan kysein: Miten on kahvilatoiminnan jatkon laita? Lahden kartanon ystävien puheenjohtaja Ulla Lilius mainitsi että jo nyt on tullut selväksi kahvilan tarve ja että asiakkaat ovat kesäksi olleet ideoimassa terassinkin käyttöön ottoa kesällä.

Sitten toimittaja Tuomikoski alkoi maistella leivosta kuvaillen sitä radionkuuntelijoille. Ulla Lilius mainitsi taiteilija Mauno Hartmanin käynnistä kahvilassa ja hänen arvionsa leivoksesta: "Oikein hyvä, mutta saanko antaa yhden pienen vinkin? Tarjoilkaa leivos vielä vähän kylmempänä." 

Paikallisen yleisradioaseman toimittajan piipahdus kahvilassamme innostaa varmasti ohjelmaa kuunnelleita lahtelaisia ja laajemminkin päijäthämäläisiä poikkeamaan museolle näyttelyä katsomaan ja sitten maistelemaan toimittajan kuvaamaa Kartanon leivosta. Tämä on sitä lisäarvoa jota me Kartanon ystävät halauamme kahvilallamme tuoda Historiallisen museon toimintaan.

Kafé Kartanon avajaiset

Maisa Lappi:

Kafé Kartano on kastettu


Perjantaina 2. maaliskuuta 2012 museon väkeä ja Kartanon ystäviä kokoontui avaamaan uutta Historiallisen museon kahvilaa. Kuudenkymmenen läsnäolijan todistaessa se sai nimekseen Kafé Kartano.


Museonjohtaja Timo Simanainen esitteli tutkija Riitta Niskasen ja asiakaspalvelupäällikkö Ulla Aaltion avustuksella Kuusenoksa ja lukinlanka –

sata vuotta jugendtunnelmaa -näyttelyn.


Sen jälkeen siirryttiin joukolla kahvilaan. Iloinen puheensorina täytti pian kauniin tilan, jota koristivat jugendkalusteet sekä seinille ripustetut Pekka Halosen, Väinö Hämäläisen, Vilho Sjöströmin ja Lennu Juvelan maalaukset.


Kahvin kera tarjottiin jugendkoristeista täytekakkua, Kartanon pikkuleipiä ja konvehteja.


 

Vuoden ystävä 2012

Arkkitehti Juha Lankisesta Kartanon ystävien ensimmäinen Vuoden ystävä


Kartanon ystävät haluaa alkaa toiminnassaan luoda erilaisia traditioita edistääkseen Lahden Historiallisen museon tunnettuutta. Nyt se alkaa, kun Kartanon ystävät on päättänyt valita vuosittain Vuoden ystävän”, totesi yhdistyksen puheenjohtaja Ulla Lilius.


Ensimmäiseksi Vuoden ystäväksi nimitettiin leppoisassa ja eloisassa kahvitilaisuudessa arkkitehti Juha Lankinen. Hän täyttää esimerkillisellä tavalla ne kriteerit, jotka yhdistys on asettanut Vuoden ystäväksi valittavalle henkilölle. Ulla Lilius totesi puheessaan, että Juha Lankisen nimittämiseen on paljonkin syitä.


Juha Lankinen on toiminut näkyvästi Lahden kartanon ystävien ensimmäisen toimintavuoden sisällöntuottajana. Arkkitehtuurin asiantuntijana ja armottomana tarinankertojana hän on onnistunut lisäämään jäsenistömme kiinnostusta historiaan – ei pelkästään historiallisiin rakennuksiin, vaan myös ihmiskohtaloihin. Persoonallisella otteellaan ja pettämättömällä tyylillään – ja ajantajullaan hän on onnistuneesti nostanut yhdistyksemme tapahtumien tasoa ja tunnelmaa.”


Liliuksen mukaan Juha Lankinen on myös välittömyydellään, koreilemattomuudellaan ja innostuneisuudellaan osannut aina välittää tietoa ymmärrettävästi. Tärkeän tiedon pukeminen sanoiksi ja vielä niin että tajunta "räjähtää" on ainutlaatuinen taito, alleviivasi myös Lahden kartanon ystävien varapuheenjohtaja Jari Pajala omassa puheessaan onnitellessaan Vuoden ystävää. 

Vuoden ystävälle luovutettiin yhdistyksen jäsenen Anneli Kokkosen suunnittelema kunniakirja kukkasten ja halausten kera.


Kartanon ystävien hallituksen lisäksi paikalla olivat Juha Lankisen puoliso Maria Badcock, Antti Kuisma ja Tuulikki Ritvanen (joiden avulla Juha Lankinen onnistuttiin yllättämään yhdistyksen tilaisuuden aiheesta), sekä museon edustajina Lankisen kanssa paljon yhteistyötä tehnyt arkeologi Hannu Takala ja asiakaspalvelupäällikkö Ulla Aaltio.


Ja kun vauhtiin päästiin, siirtyi puhe luontevasti Lahden Pikku-Viipurista ja tulevista Lahdessa pidettävistä Karjalaisten kesäjuhlista Juha Lankisen lempiaiheeseen Viipuriin. Eloisia anekdootteja riitti Pyöreän Tornin terästetystä teestä aina Viipurin kirjaston kellarista pelastettuihin kirja-aarteisiin. Tilaisuus päättyi Ulla Thilin esittämään lauluun Muistatko Monrepos’n.

Maisa Lappi:

Heinolan museoiden joulunäyttely 2011


Reissu-Ruotin bussi lähti keskiviikkona 14.12. kuljettamaan 23:a Kartanon ystävää pikkujoulumatkalle Heinolaan hakemaan joulun tunnelmaa lääninkivalteri Aschanin talosta ja Heinolan museosta.

Joulu rakentuu perinteistä, syntyy tuoksuista, valoista ja väreistä. Monessa kodissa otetaan vuosi toisensa jälkeen esille samat koristeet, kenties jo vanhemmilta tai isovanhemmilta perityt. Heinolan museotkin noudattavat perinteitä joulunäyttelyjen välityksellä. Niissä kävijät pääsevät aikamatkalle menneitten sukupolvien joulunviettoon.

Kaupunginmuseolla vietetään 1800- ja 1900-luvun joulua erilaisine kattauksineen. Museon saliin oli katettu ruoka- ja kahvipöytiä eri aikakausilta. Osan salista vei nurkkaus 1800-luvun lopun salongista uusrokokookalusteineen, tauluineen ja esineineen. Joulupukkikin oli tullut vieraisille. Vanhin joulupöytä oli 1800-luvun lopulta ja sillä kiilteli huolellisesti kiillotettu hopea

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

27.07 | 08:48

Kiva nähdä!
http://www.raha247.fi/

...
12.06 | 14:37

Tarvitsetko lainan? Jos kyllä, ota yhteyttä sähköpostilla; vdaniels0007@gmail.com

...
02.02 | 13:08

Kiitos, Saara, tarkkasilmäisyydestäsi. Aika hassu kirjoituserhetys. Nyt se on korjattu. Hymyillen kirjoitan vastautani sinulle.

Terveisin
Ulla Lilius

...
02.02 | 12:12

Yritin vain sanoa että tuolla on kirjoitusvirhe.. siinä lukee että 3 PERÄSTÄ lentänyttä lasta.. luulen että tarkoitit pesästä

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS